Laiskotus maximus

Myönnän. Olen antanut pirulle pikkusormen ja se on vienyt koko emännän. Pikkuhiljaa siirtelin blogin päivitystä eteenpäin ja näinhän siinä kävi etten saanut itsestäni mitään irti. 

Ehkäpä osasyy siihen on se tosiseikka että kaikki puutarhassani on joko mädäntynyt tai syöty. Enkä siis tarkoita että olisimme itse päässeet niistä nauttimaan, vaan ne on popsittu kirppojen, harakoiden ja oravien toimesta. Enkä esimerkiksi koskaan ole nähnyt avomaankurkkua joka on reiden paksuinen ja ruskea. Tomaatteja tuli valtava määrä, harmi vaan etteivät ehtineet kypsyä. Ja tuossa taannoin vallinneet kylmät olosuhteet säästivät minut sisällä kypsyttämisen vaivalta. Muutamia runkotomaatteja saatiin, ja olivat ihan hyvän kokoisia. Ja oi miten makeita!

No okei, ehkä vähän liioittelin siinä ettei mitään satoa saatu ;) Yrttejä tuli ihan mukavasti, nyt on kuivattua lipstikkaa, pakastettua persiljasilppua yli kymmenen pussia ja samaten basilikaa. Muutama kesäkurpitsa ehdittiin saada kunnes kompostista loppui voima eikä kanankakkakaan auttanut asiaa. Silti laitetaan kyllä ensi vuonnakin kesäkurpitsapenkki, jopa idiootti pystyy siihen :D Avomaankurkut tosin saavat olla pannassa ainakin siihen asti kun pääsen eläkkeelle ja ehdin kastella niitä kellon tarkkuudella.

Lipstikat kuivamassa

Tehtiin muuten herkullista naan-leipää, joka tosin oli ehkä perinteistä naania "hieman" tuhdimpaa! Ja vanha kunnon cross-kitchen iski jälleen, itse asiassa tämä on ehkä ennemminkin jotain "naan meets focaccia"-juttua??? xD

 Joopa. Vaikkei mitään asiaa ollut niin mukavasti tuota tarinaa näytti tulevan. Katsellaan milloin seuraava kohtaus iskee.

To do-lista: Tilaa betoniauto.

Toiset tekee to do -listoja, minä teen puutarhan suhteen NOT to do -listoja.

NOT TO DO:

-Ensi kesänä ei kasvateta avomaankurkkuja. Suunnitelmissa oli että kurkut kasvaisivat parimetriseksi köynnökseksi ja muodostaisivat kutsuvan portin puutarhaamme. My ass muodostivat. Ja ne muutama kurkku joita päästiin maistamaan, maistuivat kertakaikkisen hirvittävälle.

-Ensi kesänä ei kylvetä nurmikkoa vaikka piha olisi kuinka reikäinen. Nyt se saakeli ei lakkaa kasvamasta, vaikka muualta nurtsia ei enää tarvitsisi ajaa.

-Ensi kesänä ei kasvateta rucolaa ulkona. Kirpat popsivat ne kumminkin.

-Ensi kesänä ei yritetä kasvattaa herneitä. One word: harakka.

Oikeastaan to do -listalla on vain yksi asia: tilaa betoniauto. Tomaatteja olisi tulossa satakunta kappaletta kunhan ne suvaitsisivat punertua. Itse asiassa kiroilu ja tomaattien äärimmäisen brutaali karsiminen auttoi asiaa vähän, nyt niistä sadasta kaksi on punertunut jos asiaa ajattelee oikein positiivisesta näkökulmasta ja on varustettu sekä hyvällä mielikuvituksella että huonolla värinäöllä.

Saatiin kuitenkin rakennettua se aamiasterassi. Tiedonkulussa oli pieniä katoksia, kun kummallakin oli oma visio terassista. Miehellä se visio oli vähän suurempi, ja minulla vähän pienempi. Ostettiin siis valmiita neliskanttisia terassilaattoja ja cafe-setti, iskettiin ne paikoilleen ja TADAA: Valmista! Arvatkaa onko tuo se isompi vai pienempi visio? ;)

Viimeisinä lomapäivinä tehtiin kaikki se mitä oltiin ajateltu tehdä pikkuhiljaa pitkin kesää: Pestiin terassi jotta voitiin pestä siinä matto (joka oli ollut rullalla puoli vuotta odottamassa tätä päivää), öljyttiin terassi ja laitettiin paikoilleen vasta reilun vuoden puuttuneet kattolistat. Ja olin tehnyt pari vuotta sitten lampunvarjostimen, joka ei värinsä puolesta käynyt enää llenkaan nykyiseen makuuhuoneeseemme, joten se sai myös vähän uutta väriä pintaan!

Halusin aikoinaan sellaisen narunkerä-varjostimen, mutta koska rahavarat eivät riittänet niin tein sen itse rautalangasta ja paperinarusta. Ensin rakensin rautalangasta kehikon...

..sitten lisäsin paperinarua. Ja lisäsin. Ja lisäsin. Ja laitoin laastaria sormiin. Ja lisäsin paperinarua ja laastaria..

...ja sitten maalasin spraylla! Ketjuista kattoon roikkumaan ja voilà: Let there be light! Ja huomioikaa taustalla näkyvät KATTOLISTAT! Kuvio seinään on tehty vapaalla kädellä maalaten. Kyllä nyt kelpaa :)

Molekyyligastronomiaa for dummies

Löysin eilen kummallisen ruokaohjeen jota oli ihan pakko kokeilla! Kyseessä on molekyyligastronominen kokeilu nimeltä 68 asteen kananmuna. Kananmunaa keitetään 68 asteessa 45 minuuttia, valutetaan pois valkuainen joka paistetaan tavallisen kananmunan tapaan, ja sen päälle laitetaan puhdistettu, jähmettynyt keltuaispallo. Kyllä se ihan normille maistui, mutta suutuntuma oli samettisen pehmeä. Ohje löytyy täältä: http://www.hyvanmaunrajalla.fi/68-asteen-kananmuna/

Jos kesälomalla aika siis käy pitkäksi, voi tähän saada kulumaan tunnin ;)

Pihan raakkaamista ja mehiläisiä tukassa

Koti! Mikä ihana paikka kahden viikon roadtripin jälkeen! Kotiinpaluussa parasta on oma hylly kylpyhuoneessa, oma vaatekaappi ja oma sänky. So awesome!

Ja tietenkin oma piha, joka oli hieman villiintynyt poissa ollessamme. Kasvilavoja ei edes näkynyt, niin paljon kaikki (nurmikko mukaan lukien) oli kasvanut! Niinkutsuttu "kirsikkatomaatti" oli minun mittaiseni, ja neljä oksaa (tai miksi niitä nyt sanotaankaan) oli katkennut koska en ollut muistanut tukea niitä ennen lähtöämme.  Runkotomaatti on saanut aikaiseksi yhden nyrkin kokoisen tomaatin ja monen monta pienempää. Vesimeloni luikerteli pitkin pihaa, ja salaattien varret olivat melkein käsivarren paksuisia! Tässä kuvat ennen ja jälkeen:

Tomaatit, vesimeloni ja maa-artisokka iloisesti solmussa keskenään

Rikkaruohot kitketty pois, samoin katkenneet oksat. Hyvältä näyttää taas :)

Myös salaattipenkki oli lievästi sanoen intoutunut kasvamaan. Pitäisi varmaan olla useammin pois jotta kaikki kasvaisi tätä tahtia kaiken aikaa! Jopa rucolaa oli noussut, tosin kirpat ovat pistelleet niitä jo aika vauhdilla poskeensa.

Salaattipenkki ennen.......

.....ja jälkeen. Myös nurmikko leikattu, eikä tarvittu edes viikatetta!

Clematis oli aivan upean näköinen! Jouduin taas hirttämään sen kiinni tolppaan, mutta tällä kertaa ihan vaan narulla. Nippusiteet käytin siihen kovan onnen kurkkuun, joka by the way on siis hengissä! Toinen, se muka paremmin voiva kurkku oli heittänyt henkensä poissa ollessamme. Istutin tilalle elämänlankaa, joka tunnetusti ei suostu kasvamaan siellä mihin sen istuttaa. Se näyttää tosi myrtyneeltä, saa nähdä täytyykö käydä ostamassa jotain tekoköynnöstä siihen jottei symmetria kärsi ;)

Upea clematis ja kukkivat kuunliljat!

Clematis eli jalokärhö

Kukkivat kuunliljat

Myös sinitähtöset toivottivat meidät tervetulleeksi kotiin :)

 

 

Pyörin pihalla nyppimässä kuivuneita kukkia ja kastelemassa rehuja, ja juttelin samalla Äidin kanssa puhelimessa, kun alkoi vähän turhan läheltä kuulumaan surinaa. Minulla on aika iso kihara tukka, ja yksi mehiläinen oli päättänyt tulla tutkimusmatkalle hiuspehkooni. Olen pienenä astunut ampiaispesään ja saanut valtavan määrän pistoja ympäri kehoa, joten kaikki suriseva pelottaa. Ja kaikille teille tiedoksi jotka väitätte että "ei ne ampiaiset mene hiuksiin": Kyllä menevät! Puhelin lensi kaaressa ja huuto oli kamala! Mies istui toisella puolella taloa olevassa työhuoneessa kuulokkeet korvilla pelaamassa, ja siitä huolimatta hän kuuli mekastukseni. Ei tullut prinssi valkoisella ratsulla pelastamaan, mutta juosten tuli auttamaan neitoa pulassa. Selvisimme säikähdyksellä, samoin naapurit =D

Lepakoista emme tienneet viime yönä tuon taivaallista, ehkä ensi yönä emme nuku kuin tukit. Mehiläiset ovat saaneet ilmeisesti erittäin tukevan annoksen hermomyrkkyjä elimistöönsä, sillä niitä tipahtelee kattolaudoituksen alla olevasta pesästä pyörimään ympyrää pitkin nurmikkoa, ja siis myös tipahtelevat pahaa-aavistamattomien ihmisten hiuksiin.

Enivei, ihana olla kotona!

Ps. Meillä syödään huomenna kesäkurpitsaa, tiedoksi huomisiltana saapuville ystäville :)

Idiootti kirmaa kesälaitumille kurpitsat kainalossa

Idiootti ottaa nyt kesäkurpitsat kainaloon ja painuu kesälomille. Vähän harmittaa että missataan varmaan kauneimmat kukinnat clematikselta ja kuunliljoilta, mutta ehkä sen kestää koska nyt on LOMA :)))

Ihanat naapurit ovat luvanneet käydä kastelemassa meidän rehuja sillä aikaa kun ollaan poissa. Unohtui kyllä sanoa että niille pitää myös kiroilla säännöllisesti jotta saavat vähän potkua persuksille. Noh, täältä autosta se varmaan kuuluu kyllä kotiin asti, on taas sellaisia teiden ritareita liikenteessä. Yksi edessä körötellyt rellukuski hämääntyi tietyömaalla niin täysin että meni vahingossa ramppia ylös ja näin ollen pois meidän edestämme! Autossa näkyi vain hätääntynyttä viittomista ja jarruvalojen välkettä :D

Palailen parin viikon päästä, oikein ihanan lämmintä, rentouttavaa ja kirpatonta kesää kaikille <3

Törkeen maukas punaviinikastike!

Pakko jakaa tämä huikean maukas punaviinikastike muidenkin kanssa! Vaikka emme ole kovin lisäainehysteerisiä, pyrimme silti tekemään mahdollisimman paljon itse ja alusta asti. Tässä ohjeessa ainoa lisäaine on Maizenan emulgointiaine (E 471) ja sekin on siis rasvahappoja. Eli ei kovin vaarallista :)

Tässäpä tämä TÖRKEEN MAUKAS PUNAVIINIKASTIKE:

1 sipuli ronskeina lohkoina
   naudanliha- tms. rököjä sen verran kun on (väh. 1 dl)
3 dl punaviiniä (kannattaa varmuuden vuoksi varata koko pullollinen)
4 tuoretta lipstikan lehteä
1,5 tl suolaa (Jozon Gourmet Sormisuolaa)
1 tl sokeria
6 dl vettä
4 rkl Maizenaa

Paahda sipulit ja liharököt kattilassa. Ei haittaa vaikka tarttuvat pohjaan, saavat olla vähän palaneita. Lisää punaviini, suola, sokeri ja lipstikan lehdet ja keitä kasaan kunnes nestettä on jäljellä 1 desi.Lisää vesi, ja anna taas kiehua kasaan kunnes jäljellä on 3 dl nestettä. Siivilöi kastike, ja lisää Maizena. Anna kiehua vielä hetki jotta kastikkeesta tulee paksua, sen jälkeen vatkaa joukkoon 1 rkl voita ja ei kun ääntä kohti. Kastikkeen tekeminen vie noin tunnin, joten loput punkut voi nautiskella kastikkeen teon ohella, ruoanlaittomusiikkina tällä kertaa AFI.

Behold, it's a zucchini! (tähän perään kuuluisi sellainen maailmanvalloitusnauru)

Olen kaikkien aikojen paras puutarhuri, kaikkien mullanräpeltäjien Äiti, THE Viljelijä ja erittäin pollea! Ensimmäinen kesäkurpitsa on kypsymässä :))))))

My preciousssss............

Kyllä, tiedän itsekin että lievää puutarhahulluutta on havaittavissa, mutta olen niiiiiiin onnellinen että sieltä tulee jo jotain! Varsinkin kun kurkku voi edelleen vähän heikosti.

Mutta eihän se enää näytä ihan niin pahalta, eihän?

 

 

Sitruuna- ja tavallinen timjami, aivan ihana tuoksu molemmissa!

Tuossa yläkuvassa on sekä sitruuna- että tavallinen timjami, jotka sain juhannuksena Ystävältä. Nyt haluan rakentaa etupihalle aamiaisterassin jonka toista reunaa kehystää leca-harkoista tehty, luonnonkivillä "vuorattu" muuri! Ja nuo tulevat sitten kasvamaan siihen muuriin. En malta odottaa että pääsen rakentamaan!!! Toistaiseksi niiden sijoituspaikka on takapihan terassia reunustavassa kukkapenkereessä. Siis siinä kohdassa jossa se maksaruoho ei suvaitse kasvaa..

Sain lisäksi sain samaiselta Ystävältä aivan upean värisiä liljoja, jotka vielä kolmen päivän päästäkin näyttäisivät olevan hengissä! Niiden sijoituspaikaksi tuli se samainen kukkapenkki johon olen dumpannut kaiken mitä kukaan ei ole tunnistanut. Ja ne tulppaanit. Ainakin sen pitäisi kukkia koko kesän, ja kuunliljat peittävät sitten kaiken mikä näyttää rumalta :) Kuunliljat tosiaan kasvattavat nuppuja, innolla odotan milloin ne kukkivat.

Ai niin, vaahtera is back. Vähän isompia nää meikäläisen rikkaruohot... :/

Kurkun hidas itsemurha ja laiskat lepakot

Kurkku taitaa hautoa itsemurhaa. Ainakaan sitä ei syö mikään silmillä nähtävä ötökkä, multa on kosteaa muttei märkää, eikä se näissä sateissa ole ainakaan kuivahtamaan päässyt. Ja tuolta se silti näyttää:

Masentunut kurkku :(

Alan epäillä masennusta. Olen nimittäin pari kertaa kiroillut sille oikein mallikkaasti kun se ei ole suostunut kasvamaan portinkaarta pitkin, ja viimeisenä niittinä pistin kurkku-paran nippusiteillä kiinni. Nyt minulla on paha mieli ja huono omatunto, kun se nyykähtäneenä roikkuu nippusiteessä kuin hirttosilmukassa :((( Ja se reppana vielä viimeisillä voimillaan on tehnyt meille kolme ensimmäistä syötävän kokoista kurkkua! Olen ihmishirviö ja tappokone, ja puutarhani pitäisi ottaa huostaan.

Ensimmäiset (ja viimeiset?) kurkut

Mitä minä sille nyt oikein teen? Laulan sille, pidän kädestä, otan viereeni yöksi, annan masennuslääkkeitä, Viagraa, jotain ideoita? Laitoin hätäpäissäni kanankakkaa kurkkujen juurelle, sen seurauksena kurkku varmaan kasvattaa itselleen viimeisillä voimillaan jalat ja juoksee seuraavan ohiajavan auton alle. Sen verran pahanhajuista tavaraa se on. Kuolee varmaan tuo vielä hyvinvoiva kurkkukin.

Toinen kurkku sentään näyttää vielä voivan hyvin

Sentään jotain kasvaa. Hopealehtinen kuunlilja jaettiin, eikä sen pitänyt kukkia ainakaan tänä kesänä. Mutta mikäs sieltä pilkistääkään! Kukannupulta tuo minusta näyttää ;)

Ja lemmikit ilmeisesti viihtyvät meillä, niissäkin näkyy nuppuja! Olen THE valokuvaaja, mutta oikeasti nuo tuhrut tuossa kuvassa ovat nuppuja. (edit: ei ne mitään nuppuja oo, vaan jo kukkineita. Mutta pääasia että on hengissä!)

Myös siskolta saamani, muumioituneeksi luulemani muurinkello kukkii :)

Yksi salaattirivi loistaa edelleen poissaolollaan, siis se jonka joku söi, ja johon istutin jo uuttakin. Kuka pe***le syö rucolaani???? Ja juuri äsken kävin tarkistamassa herneiden tilanteen, jonka kuuli varmaan kyllä koko kylä. Hemmetin harakka istui viimeinen herneenverso nokassaan kasvilavassani!!!!! Hankin haulikon! Ai luoja että ottaa aivolohkoon ja lujaa!

Missä rucola luuraa? Koitapa sanoa se monta kertaa peräkkäin tosi nopeesti! =D

Tomaatit ja artisokka rehottaa, vesimeloni koittaa sinnitellä ja herneet on paremmissa suissa

Eikä siinäkään vielä kaikki. Lepakkodilemma jatkuu edelleen, nyt Mies nukkuu korvatulpat korvissa, mitä nyt välillä riemastuu ja juoksee keskellä yötä pihalle hakkaamaan seinää. Muistaa sentään laittaa vaatteet päälle ennenkuin painuu pihalle. Itse valvon yötä myöten, lepakot kun ovat siirtyneet seinän sisällä minun pääni kohdalle ja rapisevat ja vingahtelevat siellä. Tässäpä teille mieltäylentävää lepakkofaktaa:

"Osa lepakon äänistä on myös ihmiskorvin kuultavissa. Näistä äänistä löytyi vähemmän tarkkoja kuvauksia. Seuraavat luonnehdinnat kuvaavat ääniä: lepakot hälisevät illan hämärtyessä, lepakot voivat myös tirskahdella ja lepakon poikaset vikisevät." 
 

"Lepakoilla on sosiaalisia ääniä keskinäistä kanssakäyntiä varten. Lepakot ääntelevät sosiaalisilla äänillä etupäässä lepakkokolonioissa". Siis anteeksi MISSÄ??? Onko niitä nyt sitten kokonainen armeija?

"Kesän koittaessa naaraslepakot kerääntyvät yhteen. Ne synnyttävät juhannuksen tienoilla pääsääntöisesti yhden poikasen." Onpa todella mukava ajatus että korvan juuressa synnyttää lepakkoparvi. Nice.

"Lepakoiden häätäminen: Sulkemalla talosta kaikki lepakonmentävät aukot, tällöin tulee huolehtia ettei lentokyvyttömiä poikasia jää loukkuun taloon. Mikäli lepakkoyhdyskunta on häädettävä seinän sisältä tai ullakolta, on niitä ensin tarkkailtava iltahämärissä, jotta niiden kulkuaukot löytyisivät. Häätöä ei tule tehdä kesäkuun puolivälin ja elokuun alun välillä, jolloin paikalla voi olla lentokyvyttömiä poikasia. Muista kuitenkin että joka kerta kun lepakoiden häätöä aletaan vakavasti harkita, on otettava ensin yhteyttä alueelliseen (paikalliseen) ympäristökeskukseen, joka antaa lisää ohjeita. Myrkkyjen käyttö lepakoita vastaan on laitonta, niin myrkyt myös aiheuttavat vakavia terveyshaittoja ihmisille eivätkä ne kuitenkaan ole tehokkaita lepakkoyhdyskuntien poistamiseen. Useimmissa tapauksissa, ainoa turvallinen ja pysyvä ratkaisu on lepakoiden häätö alussa kuvatuilla tavoilla." Sepä kuullosti helpolta ja mukavalta puuhalta. Just olin menossa pihalle tarkkailemaan jotain lepakoita.

"Yksi lepakko voi yön aikana syödä 500-3000 hyttysen kokoista hyönteistä." Eipä kyllä näy meillä. Eilen yritin sateiden välissä ottaa kuvia kasveista, ja noin neljä triljoonaa hyttystä oli kimpussani koko ajan. Senkin laiskat lepakot!

Ärrinmurrinpurrin >:(

"Kuka on syönyt herneitäni?" punakutri kysyi.

Joku on napostellut herneenversoni parempiin suihin. Jäljellä oli enää reikiä ja kaksi onnetonta herneenversoa! Sama tyyppi on varmaan vetänyt naamaansa kaksi riviä salaatinalkuja, koska mitään ei ole noussut. Tosin sama lajike, joka ei viime kesänä kelvannut kenellekään, on edelleen koskematta ja kasvaa kaikessa rauhassa. Eli sen maku on sitten sen verran sanoinkuvaamaton, ettei kannata itsekään syödä tuota lajiketta. Kiukuspäissäni iskin pussillisen rucolaa kasvilavaan, saa nähdä nouseeko sieltä mitään.

En tiedä ovatko kirpat syynä salaattien (lähinnä rucolan ja jonkin "gourmet-salaatin") häviämiseen, mutta ilmeisesti eivät niinkään pitäneet basilikasta joka oli jo aika isoa laittaessani sen maahan. Tästä opin ettei kannata huhtikuusta asti taistella siemenien kasvattamisen, koulimisen ja kastelemisen kanssa vain huomatakseen että rucolat kelpaavat ulkona asuville yhtä hyvin kuin sisäasukeillekin. Ostat vaan valmiit (isot) taimet, niin kirpat eivät niitä enää huoli! Luin tästä asiasta, mutta nyt se on pakko todeta itsekin.

Ihan off topicina... Olimme toissa talvena Kap Verdellä, ja rakensin hiekasta luonnollisen kokoisen auringonottajamiehen. Seuraavana päivänä miehessä oli iso kolo, ja otsikon samaa satua mukaellen ihmettelin: "Kuka on nukkunut hiekkaäijässäni??"

Koiruli halusi kainaloon =)

Lämpimät ilmat hellivät puutarhaa, ja vielä enemmän kasvit tykkäsivät hellettä seuranneista sateista. Kaikki suorastaan räjähti kasvuun! Jopa ränsistyneissä karviaspensaissa on jo paljon raakileita, ja kurkut työntävät uutta kukkaa ihan hulluna. Ensimmäiset kurkut taitavat olla syömiskunnossa ihan näillä näppäimillä.  Kurkuille täytyy kyllä varmaan tehdä clematis-hoito, eli laittaa nekin nippusiteillä kiinni. Yritän aina ohjastaa kurkkujen "kiekuroita" menemään pitkin kaarta, mutta aamulla ne ovat aina pitkin pituuttaan. Kurkkujen istuttaminen ämpäreihin on varmasti vauhdittanut kurkkujen kasvua, ja kosteutta haihtuu paljon vähemmän tällä ämpäritaktiikalla.

Kesäkurpitsat ovat ihan hervottoman kokoisia, mutta yhtään kukkaa ei ole vielä puhjennut. Nuppuja on kyllä, joten odotettavissa on että saamme nauttia niistä kyllästymiseen asti jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Vanhemmillani oli muutamia vuosia sitten ihan kesäkurpitsaepidemia. Eräänkin kerran ajellessani heille kylään, tuli vastaan polkupyörällä mies jolla oli tarakallaan järjettömän kokoinen kesäkurpitsa! Sillä hetkellä mietin että uskallanko mennä kylään ollenkaan, koska olin sentään autolla....

Tänään ei satanut vettä joten kastelin koko puutarhan sadevesitiinuun kertyneellä sadevedellä. Jeieeeeee!!!! Vettä suoraan pihalta :) Tosin tunti sen jälkeen alkoi sataa, mutta eipähän nyt mene sadevedet hukkaan kun on tynnyrissä taas tilaa.

Uusia kuvia laittelen sitten kunhan ole toipunut tästä piinaavasta kevätflunssasta ja jaksan tehdä muutakin kuin näpytellä tietokonetta.

Lepakoita vintillä, mutta missä on Ozzy?

Meno on ehtinyt viikossa äityä suorastaan eläimelliseksi. Mies ei ole saanut nukuttua viikkoon koska seinien välistä ja katolta kuuluu kummallisia ääniä ja rapinaa. Meillä taitaa olla lepakoita vintillä, mutta ei vielä tiedetä onko kyse fyysisestä vai psyykkisestä ongelmasta. Mies ehdotti että pyydetään Ozzy käymään niin lepakoilta irtoaa päät, mutta Ozzy ei vastaa viesteihin. Ehkä kokeillaan soittaa niille Black Sabbathia, koska pistorasiaan laitettava ultraäänikarkoitin ei näytä lunastavan lupauksiaan. Itse asiassa ostettiin nuo laitteet ihan ennaltaehkäisyksi, ja vasta sen jälkeen alkoivat rapinat! Taitavat olla ennemminkin houkuttimia. Prkl..

Lepakothan ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa edes häätää jos ovat ehtineet asettua taloksi. Joltain sivuostolta luin että juuri noita ultraäänikarkottimia käytetään ja markkinoidaan paljon, mutta yhdenkään ei ole todettu toimivan! Great. Eli nyt on vaan eleltävä niiden kanssa ja yritettävä muistaa ensi kevättalvella estää niiden pääsy rakennukseen. Tosin mahtuvat jopa 2 cm:n raoista, joten edessä on aikamoinen urakka. Koirien ja kissojen karkotussuihkeiden on kuulemma todettu toimivan, täytyy ehkä testata. Ja ihmiset oikeasti kuulemma rakentavat lepakoille lepakkopönttöjä! En ollut moisesta koskaan kuullutkaan, eikä myöskään yskähdyksiksi naamioiduista naurunpyrskähdyksistä päätellen se junavaunillinen ihmisiä, jotka kuulivat tämän puhelinkeskustelun. Tiesittekö muuten että nyt vietetään Kansainvälistä Lepakkovuotta? :D No, se niistä elukoista.

Kirpat ovat löytäneet basilikat, mutta toistaiseksi niitä on niin vähän että basilikat ovat säilyneet reiättöminä ihan ravistelutaktiikalla, eli ohi kulkiessani ravistelen basilikoista kirpat pois. Voi olla etteivät basilikat saakaan suurta vahinkoa, mutta juuri nousemassa olevien rucolan ja salaatin kanssa voi olla niin ja näin. Ei niille oikein muuta voi, kirppareki kuulostaa jotenkin tosi hankalalle. Ja koska halutaan vielä syödäkin kasvilavojen antimia, ei voi kuvitellakaan mitään myrkyttämisiä. Lisäksi täällä pihalla liikuskelee siilejä ja pari oravaa, joiden ruumiisiin en halua kompastella. Kirpathan ovat pikkuisen koppakuoriaisen näköisiä pomppivia olioita, joilla on keltainen raita selässä. Näistä en ollut kuullutkaan ennen viime kesää. Taitavat olla oikein kunnon vitsaus, syövät kuulemma kokonaisia rypsipeltoja!

Artisokka.

Maa-artisokka näkyy jo, mutta multaa en ole tohtinut mennä tutkimaan vielä. Kurkutkin ovat jo oikein mukavassa kasvussa, mutta vähän huolestuttaa nuo säätiedotukset jotka lupaavat ensi viikolle 9 astetta ”lämmintä” o_O Onneksi olin ostanut harsoa jolla voin kasvit peitellä jos näin käy. Toivottavasti ei.

Kohta saadaan kurkkuja :)

 Ensimmäinen hevosmuurahainen ilkesi ryömiskellä pitkin terassia!!! Hyväksi havaittu tappokonsti kaikelle mihin ei uskalla koskea on hiuslakka. Sitä voi turvallisesti suihkutella sopivalta etäisyydeltä kunnes ökkömönkiäinen on jähmettynyt. Niistä voi sitten rakentaa installaation, esimerkiksi niiden keitettyjen multa/muurahaispalleroiden päälle. Saattavat päästä vaikka Kiasmaan.

Ystävykseni on viettämässä tyttöviikonloppua täällä kun Mies on Kaverinsa polttareissa. Otetaan aurinkoa nurmikolla ja pelastetaan siiderissä uiskentelevia perhosia. Ystävys vielä jaksaa puhallella ne kuivaksi jonka jälkeen perhoset lentelevät pitkin pihaa ympäripäissään. Itse heittelen ne nurmikolle jossa sitten rötköttävät kuin teinit iltakymmeneltä koskipuistossa. Orava koikkelehtii sembramännyssä ja vie kävytkin mennessään. Aikamoisia akrobatian taidonnäytteitä on nähty. Ja yhtenä iltana näin katulampun päällä pöllön! Kyllä maalla on mukavaa ja kesä ihanaa aikaa :)

Tomaattikin kukkii jo.

Tämä tässä on herne. Valmista vuonna 2019.

Chilikin on onnistunut kasvattamaan yhden kukan

Lipstikka voi oikein hyvin, nam!

Kesäkurpitsat kompostissa ja muutkin kasvit jo maassa (ämpärillä tai ilman)

Huraa, viime viikolla ostetut taimet saatiin "jo" nyt maahan! Ja kompostiin :) Kasvilavalle laitettiin maa-artisokan seuraksi vesimeloni, runkotomaatti sekä kirsikkatomaatti, joka kyllä varmaan joutuu siirtymään vesimelonin tieltä isoon ruukkuun tai ämpäriin. Tempaisin samaan lavaan myös vuoden verran sään armoilla olleita sokeriherneitä, joiden erittäin epätodennäköistä itämistä jäämme jännityksellä odottelemaan.

Toisessa lavassa yksin hömöttänyt ruohosipuli sain kaverikseen basilikat, tillin, persiljan ja valtaisat määrät erilaisia salaatteja.sekä niinikään sääkoulitut sitruunamelissan siemenet. Lipstikka sijoitettiin aitapensaan viereen jotta saa siitä levitä mihin haluaa. Ruohonleikkurillahan siitä ylimääräisestä sitten pääsee eroon jos se aivan villiintyy, mutta kokemuksesta voin kertoa että kun yrttejä käydään kuivaamaan, saa niitä aika reilusti olla. Ja löytyihän niitä kusiaisia tälläkin kertaa yksi pesällinen (*yleisö kohahtaa yllättyneenä*).

Myös vanhan, täyden kompostin viereen saatiin Iskän avustuksella rakennettua uusi. Mitä Transitista ei löydy, sitä ei tarvita ;) Tässä tapauksessa isoja nauloja. Ja olin oikeasti yllättynyt siitä että vanha komposti olikin kostea ja siellä jonkinlaista maatumistakin havaittavissa! Vanhan kompostin päälle laitettiin Äidin kanssa säkillinen multaa, ja siihen kasvamaan vihreä ja keltainen kesäkurpitsa.

Väsäsin portinkaaren kasaan, ja sen juurelle kaivettiin avomaankurkuille ämpärin mentävät kuopat. Kurkut laitettiin siis ämpäreihin kasvamaan, jotta se ymmärtäisi kasvattaa lähinnä maan yläpuolista osaa. Ja tuskin tykkäisikään meidän tintusta, savisesta maasta. Oli kyllä Mieheltä hyvä idea upottaa ämpärit maahan, ei tarvinnut ostaa hirvittävän hintaisia ulkoruukkuja ämpäreiden peitoksi! Kurkkujen on siis tarkoitus kiipeillä kaarta pitkin tehden siitä vehreä ja kutsuva ovi meidän puutarhaamme :) Ei sitten pidä ottaa itseensä jos huonosti käy eivätkä kuihtuneet kurkut omasta mielestäsi ole kutsuvia.

Jonkin verran kaaren valmistumista hidasti yhden ruuvin katoaminen jonnekin pehmeän sammaleen sekaan, mutta onneksi tähänkin löytyi apu pakurin kätköistä :) Iski myös pieni tuskanhiki kun kerroin että paukutin kaaren alimmat putket vastaan tulleesta juuresta väkisin läpi, ja mietittiin siinä sitten että olihan se juuri eikä mikään kaapeli!!! Sähköt toimii ainakin meillä, naapureista en tiedä.. Eipä kyllä käynyt taas pienessä mielessäkään että siellä saattaisi olla jotakin jota ei ehkä kannata lävistää metalliputkella o_O Onneksi se nyt oli vaan niitä männynjuuria!

 

Kuunliljoja on nyt männyn alla kahta eri lajia, Äidin tuomat vaan olivat kolme kertaa kookkaampia kuin omat xD Lemmikit laitettiin sireenien alle kasvamaan, ja niiden viereen laitoin vanhan, vähän repsahtaneen lyhdyn joka löytyi edelliskerralla mökillä vieraillessa "huvilatieltä", eli epäviralliselta kierrätyslavalta. Mahtava idea jota kaikki sillä suunnalla liikkuvat hyödyntävät, eli ihmiset vievät tarpeetonta tavaraa romulavalle, ja sieltä voi sitten nappailla mukaan sellaista tavaraa jota itse voi vielä hyödyntää!

En saanut allasta pihalle, joten tuli sitten tuollainen vesiaihe meidän puutarhaan! Ehkä pihapensaissa pyörivät linnut ja siilipariskuntakin saavat siitä vähän vilvoitusta.

Siilit muuten pitävät aikamoista tuhinaa kun deittailevat      puutarhassa. Luulen että kohta saadaan odotella pikkusiilejä temmeltämään pihalle ;)

Vanhempien mukana tuli myös kauan kaivattu sadevesitynnyri! Se on itse asiassa vanha liimatynnyri, joka kyllä ajaa asiansa mutta ei varsinaisesti miellytä silmää. Tuunasin sitä vähän, niin asettuu vähän kauniimmin maisemaan. Vanha bambuverhokin sai siis uuden elämän. Nyt odotellaan vaan vesisadetta, mutta voidaanko sopia että päivät on tällaisia aurinkoisia, ja sateet tulevat sitten yöllä?

  

Chilit Mies pisti altakasteluruukkuihin, ja nyt niitä juoksutetaan sitten aamulla ulos ja illalla sisälle. Ei jätetä mitään sattuman varaan :) Äiti ehti napata myös sen surullisenkuuluisan vaahteran pois kukkapenkistä, josta ilokseni tänäkin vuonna nousee myös upea sinikukkainen clematis eli jalokärhö. Viime vuonna se oli nippusiteillä kiinni kuistin tolpassa kun ei itse ymmärtänyt siihen takertua. Sodassa ja puutarhanhoidossa kaikki keinot ovat sallittuja!

Kasvilavan rakentaminen kuormalavoista ja mullan menekki

Huomasin tuolta tilastoista että aika paljon ihmisiä on kiinnostanut itse kasvilavan rakentaminen sekä mullan menekki. Tässäpä siis specsejä:

Kasvilava on rakennettu kuormalavoista (ei niistä pantillisista!). Lavoja kannattaa kysellä kaupoista, joillakin ei ole kuljetusyritysten kanssa diiliä että he veisivät lavat pois, joten it's a win-win -situation. Ilman lupaa kuormalavoja ei saa mennä ottamaan!

Kuormalavathan ovat harvalaudoitettuja, eli jätetään siis alin pitkä lauta paikoilleen ja siirretään kaksi muuta lautaa kiinni siihen alimpaan lautaan ja sahataan sitten tämä kolmen laudan setti irti. Keskelle jäävää pystylautaa ei kannata irroittaa, onpahan tukevampi :) Väsäät näitä sitten neljä, ja naulaat ne toisiinsa kiinni neliön muotoon. Omista kasvilavoistani tuli 120 x 120 cm. Yhteen kasvilavaan tarvitset lavan koosta riippuen 2-3 kuormalavaa.

Seuraavaksi voit vähän kääntää maata jos tarvitsee, mutta älä ainakaan paljon kaivele maata pois (kuten allekirjoittanut suuruudenhulluudessaan teki). Multaa tulee nimittäin menemään muutenkin enemmän kuin voisi kuvitella! Meillä kasvilavojen korkeudeksi tuli n. 25 cm ja maata oli kaivettu pois reilu 5 cm. Multaa kahteen kasvilavaan meni kutakuinkin 600 litraa vaikka mukaan sekoitettiinkin vähän hiekkaa! Suosittelen myös juurimaton laittamista mullan alle, itse nidoin juurimaton reunat kasvilavan sisälaitoihin kiinni. Eipähän tarvitse niin paljon kitkeä rikkaruohoja.

Menin sitten petsaamaan kasvilavan. VIRHE! Onneksi ei kuitenkaan kovin suuri, käytin nimittäin "huijauspetsiä" joka on vain pelkkä kevyt väri. Mutta jos käyttää 'oikeaa' petsiä, se saattaa sisältää homeenestoaineita ym. myrkkyjä joita tuskin haluat ruokaasi. Kannattaa siis jättää petsaamatta.

Sellasia. Jos jotain jäi epäselväksi, vastaan mielelläni kysymyksiin.

Pavlovin teoria meets Sonata Arctica -eli mielenterveyshän tässä menee

Voi hyvä luoja sentään. Sain kylässä käyneiltä ystäviltä semmosia nättejä sinisiä kukkia (sinitähtiä?) tuliaisiksi, ja kävin niitä sitten istuttamaan etupihalla olevaan puiseen istutuslaatikkoon. Sen paikka on vakio, koska sitä ei kukaan jaksa siirtää mihinkään muualle. Ensimmäinen lapion kauhaisu paljasti taas sen minkä jo sisimmissäni tiesinkin; jumalattomasti muurahaisia. Ei kun veden keittoon. Kummallisinta tässä on se että viimeiset pari kertaa kun olen moisia joukkomurhia harjoittanut, on päässä soinut Sonata Arctican 'Sing In Silencen ' kohta "..forgive me father my daily sin.." Alkaakohan noiden murkkujen kanssa mennä jo mielenterveys?

Kukat sain istutettua kuitenkin, pitää vaan niille kaveriksi keksiä jotain vähän korkeampaa kukkaa. Samoilta ystäviltä saimme myös maa-artisokan, jonka upotin kasvilavalle. Herkkuja odotellessa, on kyllä ihan parhaita nää hyödylliset tuliaiset! Saatiin jo maistiaisia maa-artisokkakeitosta joka oli kyllä viedä kielen mennessään :P

Taustalla (Fosters-tölkin lisäksi) itse tehtyjä liepuskoja joiden päällä kylmäsavulohitartar. Nam!

Käytiin tänään Miehen kanssa riehaantumassa paikallisella taimitarhalla. Mukaan tuli runkotomaattia, kirsikkatomaattia, kahta eri lajia chilin taimia, yrttejä, vihreää ja keltaista kesäkurpitsaa, avomaankurkkua, vesimelonia ja ainakin viittä eri lajia salaatinsiemeniä. Eli sen verran paljon kaikenlaista, että viherpeukalo keskellä kämmentä muuttui kysymysmerkin näköiseksi kun emme meinanneet millään muistaa mitä kaikkea olimme ostaneet eikä kaikissa kasveissa ollut nimilappuja! Olimme jo aivan varmoja että joku oli epähuomiossa laittanut omia kasvejaan meidän lavalle, mutta ne paljastuivatkin kesäkurpitsoiksi. Mitään näistä en  kuitenkaan uskaltanut vielä laittaa lavalle kylmien ilmojen pelossa, lavassa kun ei ole mitään hifi-ikkunoita tai katoksia. Mies juuri tänään sanoi että olisipa kiva jos työhuoneeseen saisi lisää vihreää. Be careful what you wish for.. ;)

Huomaa pöydän alla oleva kirja :D

Chilistä ajattelin ottaa pistokkaan jotta voin käydä viemässä vastalahjan naapureille joilta saatiin purkillinen kuivattua lipstikkaa. Tänä kesänä pitäisi sitten saada omaakin liperiä, vanhemmat on tulossa helatorstaina kylille ja tuovat sitä tullessaan. Samoin kuin myös sadevesitynnyrin, hip huraa! Nyt tuntuu että menee ihan hukkaan tuo kaatosade joka kattoa rummuttaa tälläkin hetkellä.

Kunhan tuo vesisade lakkaa niin pääsen askaroimaan kurkkujen kasvupaikan kanssa. Meidän piha-alueen erottaa yhteisistä alueista sellainen heppoinen aita jossa on portti. Ostettiin portin yläpuolelle kevytrakenteinen (lue: halpa) kaari, jota pitkin kurkkujen on sitten tarkoitus kiipeillä. Asiantuntijalausunnon mukaan kurkut kannattaisi istuttaa ämpäriin koska meidän pihamme on savimaata. Ämpärit vaan eivät oikein miellytä esteettistä silmää, joten Mieheltä tuli kuningasajatus että voihan ne ämpärit upottaa maahan! Eli ämpärinosto- ja kaivuuhommiin siis.

Komposti pitäisi myös rakentaa. Joo, edelleen, eihän täällä mitään komposteja ole rakennettu vaikka edellisessä postauksessa niin kirjoittelinkin. Joskus on vaan saatava vetää lonkkaa ihan hyvällä omallatunnolla :) Mutta nyt se pitäisi kyllä saada kasaan, koska kesäkurpitsan taimet odottelevat pääsyä kompostin päälle. Multa on taas loppu, sitä menee kompostin päälle varmaan säkillinen. Kauhulla odotan kuinka paljon muurahaisia kuution kokoiseen rutikuivaan kompostiin mahtuu!