Elämää rinnakkaistodellisuudessa

Rinnakkaistodellisuudessa blogitekstini alkaisi näin:

" Tänä aurinkoisena päivänä päätin lopettaa työt hieman aikaisemmin ja varastaa itselleni hetken omaa aikaa. Itsekitkeytyvässä, upeita ja hyvinvoivia kukkia ja yrttejä pursuavassa puutarhassani robottiruohonleikkurin rauhaisaa temmellystä katsellessani pystyin vain huokaisemaan itsekseni että onpa tämä kyllä kaunis ja viihtyisä tämä meidän puutarha. Siemaisin riipputuolissa istuessani samettista lattea ja samalla henkisesti taputin itseäni olalle hyvin tehdystä työstä; täällä on nyt kaikki mallillaan!"

..and back to reality oh there goes gravity.. 11-tuntisen työpäivän jälkeen kuvat puhukoot puolestaan ;)

Kukkapenkki jonka kukat asuvat vielä hylätyssä kasvimaassa maailman tappiin asti. Ohdakkeita siinä kyllä kasvaa.

Vasemmalla tilli, oikealla persilja. Molempia kasvatettu suurella sydämellä huhtikuusta asti.

Viidakkokurkut. Ei kohta mahduta enää sekaan. Kohtaloksi koitui alun perinkin huono hoito ja 2,5-vuotiaan holtiton kastelukannun käyttö.

Vieno kevättuuli siirsi riipputuolin uusiin ulottuvuuksiin.

Ei oikeastaan pidä paikkaansa ettei täällä mikään kasvaisi. Näitä riittää!

Tästä riittää myös varmaan muutamaan raparperipiirakkaan. Muutamaan talon kokoiseen raparperipiirakkaan.

Voi juma..nkekka.

Ei se määrä vaan se laatu (?!)

Olen mahdoton. Tai oikeastaan elämäni on mahdotonta. Välillä mahdottoman mukavaa ja välillä mahdottoman kiireistä. Blogi on ollut mielessä mutta kun aika on kortilla niin kyllä sitä herkästi tulee karsittua tälläsistä jutuista ensimmäisenä. Ehkä paluun syynä on kuitenkin kevät ja se että pihalla on päässyt taas näkemään eloa ja aurinkoa!

Etupihan jonkinmoinen kivikkopuutarha kaipaisi aika paljon juurimattoa, VALKOISTA hiekkaa, kasvien siirtämistä ja sen sellaista, mutta kasveja siinä on onneksi omasta takaa. Ihania nämä mehikasvit!

En vieläkään lupaa että alan kirjoitella säännöllisesti, enkä vieläkään lupaa haudata tätä lopullisesti joten koittakaa elää tämän mahdottoman naisen mahdottoman blogin kanssa jos kiinnostusta ja kärsivällisyyttä riittää ;)

Terassisuunnitelmia!

Ensin oli liian kylmä tehdä mitään. Nyt on liian kuuma. Ja rahatkin menevät johonkin epäolennaisuuksiin niinkuin sähkö, lämpö, päivähoitomaksut ja ruoka. Olen päättänyt ottaa tämän kesän hyvin rennosti, sillä jos vahingossa joku kasvi sattuisi kasvamaan siellä missä sen haluan kasvavan, olisi jälkikasvu todennäköisesti kuitenkin eri mieltä ja söisi sen suihinsa. Raa'at viinimarjat ja omenanraakileet saavat kelvata tämän kesän sadoksi, kypsiksi asti ne eivät näytä ehtivän kun maistuvat ilmeisesti paremmilta raakoina.

Ensimmäistä kertaa olin vähän vaikuttunut muurahaisten aikaansaannoksesta! Olivat nimittäin rakennelleet aikamoisen pesän alassuin olleen saviruukun alle, mutta niin paljon en herkistynyt että olisin potenut huonoa omaatuntoa lapioidessani pesän kivetykseltä pusikkoon.

 

 

Siirsin takapihan varjosta rautapadassa kasvaneen villiviinin etupihan puolelle ja istutin sen parvekelaatikkoon kiipeilemään oven viereen. Ajatuksenahan oli sievästi puuhastella lapsen leikkiessä rauhallisesti leluillaan. Noh....... Padassa oli aika paljon muurahaisia ja niiden munia, samoin padan alla. Kun olin dramaattisen rimpuilun jälkeen saanut padan pois paikoiltaan ja kiskottua villiviinin ulos, oli poika jo ehtinyt istumaan muurahaispesään yritettyään ensin tempoa pään kokoisen kiven olohuoneen ikkunasta läpi. Ihan kuin pelkästään puutarhanhoidossa ei olisi tarpeeksi haastetta. Taistelutanner oli aika hurjan näköinen, mutta kuukauden on se villiviini pärjännyt jo parvekelaatikossa joten ei mennyt hukkaan tämäkään sota! Ja poikakin selvisi muurahaisinvaasiosta suuremmitta traumoitta.

Seuraavaksi kuva-ajatuksia tulevasta terassista. Haaveilen vanhoista pariovista tuohon pergolaosioon vielä, ja itse asiassa havuajatuskin sai jo vähän jatkoa. Ihana puutarhasuunnittelija Saara SaraGardenista keksi että pyöreä terassin linja jatkuisi kaartuilevana istutusalueena talon editse, ja sinne siis siirretään hankalahoitoisesta rinteestä pelastetut perennat, sikäli mikäli ne säilyvät hengissä sinne asti. Puutarhasuunnittelija varmaan haluaisi mainittavan allaolevan graafisen ilotulituksen olevan omaa käsialaani, ei hänen.

Alkutilanne.

Pergola johon tulee peittävä köynnös kasvamaan kattoon asti! Ja ne pariovet!

Havuja ruukussa, ja ehkä pikkupuita kasvamaan terassin keskelle!

Mielenkiintoista lisätä kuva lopputuloksesta joukon jatkoksi sitten joskus! Lupaan muuten joskus kirjoittaa enemmän Saaran ideoista! Ihanaa kun on selkeä ajatus jota kohti mennään, vaikkakin hyvin pienin (=puolitoistavuotiaan) askelin.

"Mikä tää on? Entäs tää?"

Nämä usein toistetut lauseet eivät kuulu lapsemme suusta, sieltä kuuluu vain lähinnä "täh" (=täh), "baba" (=banaani), "pamppu" (=lamppu) ja "takki" (=takki, daa).

Otsikon lauseita olen joutunut toistelemaan melko usein tänä keväänä, uhrina ovat olleet niin omat kuin puolisonkin sukulaiset. Joihinkin olen saanut vastauksia, jotkut ovat jääneet hämärän peittoon tai kadonneet päästäni koska olen ilmeisesti lapsen mukana synnyttänyt myös aivoni.

Tämä tässä on omenapuu. On tää oma piha aika ihana!

Takana on uuvuttava työpäivä ja koti-ilta kolmatta päivää päiväkodissa olleen, jotain rabieksen tyylistä sairastavan (mutta silti niin ihanan!) mukelon kanssa joten kuvat puhukoot puolestaan. Kiitollisena otan vastaan myös tiedot kasveista, mielellään kolmena kirjallisena kappaleena ja teipattuna kyseisiin kasveihin.

Joku pensas.

Mikä tämä on? Tekee ruiskukan näköisiä kukkia.

Hopeahärkki.

Syysleimu?

Yhtään en muista mikä lie..

Ei harmainta aavistusta.

Tää on meidän keinu. Ja kultapallo tms.

Kuka täällä luuhaa?

Olen päivittänyt tätä viimeeksi vuosi sitten, ja siitä huolimatta statistiikka näyttää vilkasta liikennöintiä sivuilla! Mitä ihmettä?

Olin tulossa kirjoittamaan että lopetan blogini, monestakin eri syystä. Suurin syy on ajanpuute, sillä vajaa 1,5 -vuotias kohtuullisen vilkas poika sekä kokopäivätyö pitää minut _erittäin_ kiireisenä ja illalla jaksan juuri ja juuri maata sohvalla. Toinen syy on se, että blogissa kuvaamani puutarha kuuluu nykyisin uudelle nuorelle parille. Muutimme joulukuussa toiselle paikkakunnalle omakotitaloon (jeeeeeee!), ja ajattelin ettei ole järkeä jatkaa tätä enää.

Muttamutta.. jospa kuitenkin välillä jaksaisin sanan tai kaksi kirjoittaa, tai edes laittaa kuvia. Meillä kävi nimittäin tänään puutarhasuunnittelija ja olen aivan tohkeissani kaikesta mitä täällä tullaan jossain vaiheessa toteuttamaan! Kyseessä ei ollut varsinainen suunnittelu piirustuksineen, vaan kahden tunnin konsultointikäynti jonka saimme tupaantuliaislahjaksi ystäväpariskunnalta, mutta saimme mahtavia vinkkejä ja uutta näkökulmaa tähän puutarhaan.

Koska olen nainen, saan muuttaa mieltäni ja pitää tätä blogia edelleen hengissä. Tai oikeastaan huolehdin tästä kuten kasveistanikin; justjust hengissä ;)

PS. Myös täällä on sairaasti muurahaisia. Ja kotiloita! Ja jättiputkea (aaaaaaargh)! Ja nokkosia! Ja vaahteroita kukkapenkissä! Toivottavasti lepakot pysyvät edes muualla. Mitähän tästäkin tulee..

Vehreän puutarhamme satoa

Täällähän siis menee edelleen yhtä loisteliaasti kuin ennenkin, ihan kuin Strömsössä. Puutarhamme on alkanut antaa jo satoa, ja mehukkaat porkkanat, retiisit ja tomaatit vain odottavat poimijaansa!

Huomaa, että tukikeppi sentään on alkanut kasvaa.

Vasemmalla porkkana, keskellä retiisi ja oikealla tavallisen kokoinen tulitikku.

Myös kukkaloisto on ennenäkemättömän komea tänä vuonna, ihan pitäisi varmaan harkita pihakilpailuihin osallistumista.

Ruusubegonia ja lobelia häikäisevät värikylläisyydellään.

Onneksi lapsi kasvaa sentään paremmin, suorastaan kohisten. Ikää puoli vuotta (tänään!) ja kymmenen kiloa rikki! Ei ole kasvanut oman maan porkkanoilla ei.

Onpa siitä aikaa..

..edellisestä tekstistä nimittäin. Pahoitteluni!

Hommassa kävi nimittäin niin että kesän 2012 oksensin, ja kesän 2013 olen harjoitellut olemaan äitinä ihan uudelle ihmiselle! Kasvatushommia siis edelleen, mutta nyt mukulapuoli ylöspäin :)

Edellisekesän puutarhani sai rehottaa (okei, käsittäkää ihan miten haluatte), keskityin lähinnä siihen että saisin pidettyä yhden suolakeksin sisälläni edes puolisen tuntia, mutta tänä kesänä olemmekin taas yrittäneet kunnostautua. Olenhan tällä hetkellä kotona, joten puutarhanhoidolle on aikaa pikkuisen nukkuessa pitkiä päiväunia (NOT) tai hänen köllötellessään tyytyväisenä vihreällä nurmikollamme (NOT ja NOT).

Jotain kuitenkin ollaan saatu roiskittua kasaan, ja jopa ehditty nauttiakin ihanasta -vaikkakaan ei niin huolitellusta- pihastamme :)