"Mikä tää on? Entäs tää?"

Nämä usein toistetut lauseet eivät kuulu lapsemme suusta, sieltä kuuluu vain lähinnä "täh" (=täh), "baba" (=banaani), "pamppu" (=lamppu) ja "takki" (=takki, daa).

Otsikon lauseita olen joutunut toistelemaan melko usein tänä keväänä, uhrina ovat olleet niin omat kuin puolisonkin sukulaiset. Joihinkin olen saanut vastauksia, jotkut ovat jääneet hämärän peittoon tai kadonneet päästäni koska olen ilmeisesti lapsen mukana synnyttänyt myös aivoni.

Tämä tässä on omenapuu. On tää oma piha aika ihana!

Takana on uuvuttava työpäivä ja koti-ilta kolmatta päivää päiväkodissa olleen, jotain rabieksen tyylistä sairastavan (mutta silti niin ihanan!) mukelon kanssa joten kuvat puhukoot puolestaan. Kiitollisena otan vastaan myös tiedot kasveista, mielellään kolmena kirjallisena kappaleena ja teipattuna kyseisiin kasveihin.

Joku pensas.

Mikä tämä on? Tekee ruiskukan näköisiä kukkia.

Hopeahärkki.

Syysleimu?

Yhtään en muista mikä lie..

Ei harmainta aavistusta.

Tää on meidän keinu. Ja kultapallo tms.

Kuka täällä luuhaa?

Olen päivittänyt tätä viimeeksi vuosi sitten, ja siitä huolimatta statistiikka näyttää vilkasta liikennöintiä sivuilla! Mitä ihmettä?

Olin tulossa kirjoittamaan että lopetan blogini, monestakin eri syystä. Suurin syy on ajanpuute, sillä vajaa 1,5 -vuotias kohtuullisen vilkas poika sekä kokopäivätyö pitää minut _erittäin_ kiireisenä ja illalla jaksan juuri ja juuri maata sohvalla. Toinen syy on se, että blogissa kuvaamani puutarha kuuluu nykyisin uudelle nuorelle parille. Muutimme joulukuussa toiselle paikkakunnalle omakotitaloon (jeeeeeee!), ja ajattelin ettei ole järkeä jatkaa tätä enää.

Muttamutta.. jospa kuitenkin välillä jaksaisin sanan tai kaksi kirjoittaa, tai edes laittaa kuvia. Meillä kävi nimittäin tänään puutarhasuunnittelija ja olen aivan tohkeissani kaikesta mitä täällä tullaan jossain vaiheessa toteuttamaan! Kyseessä ei ollut varsinainen suunnittelu piirustuksineen, vaan kahden tunnin konsultointikäynti jonka saimme tupaantuliaislahjaksi ystäväpariskunnalta, mutta saimme mahtavia vinkkejä ja uutta näkökulmaa tähän puutarhaan.

Koska olen nainen, saan muuttaa mieltäni ja pitää tätä blogia edelleen hengissä. Tai oikeastaan huolehdin tästä kuten kasveistanikin; justjust hengissä ;)

PS. Myös täällä on sairaasti muurahaisia. Ja kotiloita! Ja jättiputkea (aaaaaaargh)! Ja nokkosia! Ja vaahteroita kukkapenkissä! Toivottavasti lepakot pysyvät edes muualla. Mitähän tästäkin tulee..