Behold, it's a zucchini! (tähän perään kuuluisi sellainen maailmanvalloitusnauru)

Olen kaikkien aikojen paras puutarhuri, kaikkien mullanräpeltäjien Äiti, THE Viljelijä ja erittäin pollea! Ensimmäinen kesäkurpitsa on kypsymässä :))))))

My preciousssss............

Kyllä, tiedän itsekin että lievää puutarhahulluutta on havaittavissa, mutta olen niiiiiiin onnellinen että sieltä tulee jo jotain! Varsinkin kun kurkku voi edelleen vähän heikosti.

Mutta eihän se enää näytä ihan niin pahalta, eihän?

 

 

Sitruuna- ja tavallinen timjami, aivan ihana tuoksu molemmissa!

Tuossa yläkuvassa on sekä sitruuna- että tavallinen timjami, jotka sain juhannuksena Ystävältä. Nyt haluan rakentaa etupihalle aamiaisterassin jonka toista reunaa kehystää leca-harkoista tehty, luonnonkivillä "vuorattu" muuri! Ja nuo tulevat sitten kasvamaan siihen muuriin. En malta odottaa että pääsen rakentamaan!!! Toistaiseksi niiden sijoituspaikka on takapihan terassia reunustavassa kukkapenkereessä. Siis siinä kohdassa jossa se maksaruoho ei suvaitse kasvaa..

Sain lisäksi sain samaiselta Ystävältä aivan upean värisiä liljoja, jotka vielä kolmen päivän päästäkin näyttäisivät olevan hengissä! Niiden sijoituspaikaksi tuli se samainen kukkapenkki johon olen dumpannut kaiken mitä kukaan ei ole tunnistanut. Ja ne tulppaanit. Ainakin sen pitäisi kukkia koko kesän, ja kuunliljat peittävät sitten kaiken mikä näyttää rumalta :) Kuunliljat tosiaan kasvattavat nuppuja, innolla odotan milloin ne kukkivat.

Ai niin, vaahtera is back. Vähän isompia nää meikäläisen rikkaruohot... :/

Kurkun hidas itsemurha ja laiskat lepakot

Kurkku taitaa hautoa itsemurhaa. Ainakaan sitä ei syö mikään silmillä nähtävä ötökkä, multa on kosteaa muttei märkää, eikä se näissä sateissa ole ainakaan kuivahtamaan päässyt. Ja tuolta se silti näyttää:

Masentunut kurkku :(

Alan epäillä masennusta. Olen nimittäin pari kertaa kiroillut sille oikein mallikkaasti kun se ei ole suostunut kasvamaan portinkaarta pitkin, ja viimeisenä niittinä pistin kurkku-paran nippusiteillä kiinni. Nyt minulla on paha mieli ja huono omatunto, kun se nyykähtäneenä roikkuu nippusiteessä kuin hirttosilmukassa :((( Ja se reppana vielä viimeisillä voimillaan on tehnyt meille kolme ensimmäistä syötävän kokoista kurkkua! Olen ihmishirviö ja tappokone, ja puutarhani pitäisi ottaa huostaan.

Ensimmäiset (ja viimeiset?) kurkut

Mitä minä sille nyt oikein teen? Laulan sille, pidän kädestä, otan viereeni yöksi, annan masennuslääkkeitä, Viagraa, jotain ideoita? Laitoin hätäpäissäni kanankakkaa kurkkujen juurelle, sen seurauksena kurkku varmaan kasvattaa itselleen viimeisillä voimillaan jalat ja juoksee seuraavan ohiajavan auton alle. Sen verran pahanhajuista tavaraa se on. Kuolee varmaan tuo vielä hyvinvoiva kurkkukin.

Toinen kurkku sentään näyttää vielä voivan hyvin

Sentään jotain kasvaa. Hopealehtinen kuunlilja jaettiin, eikä sen pitänyt kukkia ainakaan tänä kesänä. Mutta mikäs sieltä pilkistääkään! Kukannupulta tuo minusta näyttää ;)

Ja lemmikit ilmeisesti viihtyvät meillä, niissäkin näkyy nuppuja! Olen THE valokuvaaja, mutta oikeasti nuo tuhrut tuossa kuvassa ovat nuppuja. (edit: ei ne mitään nuppuja oo, vaan jo kukkineita. Mutta pääasia että on hengissä!)

Myös siskolta saamani, muumioituneeksi luulemani muurinkello kukkii :)

Yksi salaattirivi loistaa edelleen poissaolollaan, siis se jonka joku söi, ja johon istutin jo uuttakin. Kuka pe***le syö rucolaani???? Ja juuri äsken kävin tarkistamassa herneiden tilanteen, jonka kuuli varmaan kyllä koko kylä. Hemmetin harakka istui viimeinen herneenverso nokassaan kasvilavassani!!!!! Hankin haulikon! Ai luoja että ottaa aivolohkoon ja lujaa!

Missä rucola luuraa? Koitapa sanoa se monta kertaa peräkkäin tosi nopeesti! =D

Tomaatit ja artisokka rehottaa, vesimeloni koittaa sinnitellä ja herneet on paremmissa suissa

Eikä siinäkään vielä kaikki. Lepakkodilemma jatkuu edelleen, nyt Mies nukkuu korvatulpat korvissa, mitä nyt välillä riemastuu ja juoksee keskellä yötä pihalle hakkaamaan seinää. Muistaa sentään laittaa vaatteet päälle ennenkuin painuu pihalle. Itse valvon yötä myöten, lepakot kun ovat siirtyneet seinän sisällä minun pääni kohdalle ja rapisevat ja vingahtelevat siellä. Tässäpä teille mieltäylentävää lepakkofaktaa:

"Osa lepakon äänistä on myös ihmiskorvin kuultavissa. Näistä äänistä löytyi vähemmän tarkkoja kuvauksia. Seuraavat luonnehdinnat kuvaavat ääniä: lepakot hälisevät illan hämärtyessä, lepakot voivat myös tirskahdella ja lepakon poikaset vikisevät." 
 

"Lepakoilla on sosiaalisia ääniä keskinäistä kanssakäyntiä varten. Lepakot ääntelevät sosiaalisilla äänillä etupäässä lepakkokolonioissa". Siis anteeksi MISSÄ??? Onko niitä nyt sitten kokonainen armeija?

"Kesän koittaessa naaraslepakot kerääntyvät yhteen. Ne synnyttävät juhannuksen tienoilla pääsääntöisesti yhden poikasen." Onpa todella mukava ajatus että korvan juuressa synnyttää lepakkoparvi. Nice.

"Lepakoiden häätäminen: Sulkemalla talosta kaikki lepakonmentävät aukot, tällöin tulee huolehtia ettei lentokyvyttömiä poikasia jää loukkuun taloon. Mikäli lepakkoyhdyskunta on häädettävä seinän sisältä tai ullakolta, on niitä ensin tarkkailtava iltahämärissä, jotta niiden kulkuaukot löytyisivät. Häätöä ei tule tehdä kesäkuun puolivälin ja elokuun alun välillä, jolloin paikalla voi olla lentokyvyttömiä poikasia. Muista kuitenkin että joka kerta kun lepakoiden häätöä aletaan vakavasti harkita, on otettava ensin yhteyttä alueelliseen (paikalliseen) ympäristökeskukseen, joka antaa lisää ohjeita. Myrkkyjen käyttö lepakoita vastaan on laitonta, niin myrkyt myös aiheuttavat vakavia terveyshaittoja ihmisille eivätkä ne kuitenkaan ole tehokkaita lepakkoyhdyskuntien poistamiseen. Useimmissa tapauksissa, ainoa turvallinen ja pysyvä ratkaisu on lepakoiden häätö alussa kuvatuilla tavoilla." Sepä kuullosti helpolta ja mukavalta puuhalta. Just olin menossa pihalle tarkkailemaan jotain lepakoita.

"Yksi lepakko voi yön aikana syödä 500-3000 hyttysen kokoista hyönteistä." Eipä kyllä näy meillä. Eilen yritin sateiden välissä ottaa kuvia kasveista, ja noin neljä triljoonaa hyttystä oli kimpussani koko ajan. Senkin laiskat lepakot!

Ärrinmurrinpurrin >:(

"Kuka on syönyt herneitäni?" punakutri kysyi.

Joku on napostellut herneenversoni parempiin suihin. Jäljellä oli enää reikiä ja kaksi onnetonta herneenversoa! Sama tyyppi on varmaan vetänyt naamaansa kaksi riviä salaatinalkuja, koska mitään ei ole noussut. Tosin sama lajike, joka ei viime kesänä kelvannut kenellekään, on edelleen koskematta ja kasvaa kaikessa rauhassa. Eli sen maku on sitten sen verran sanoinkuvaamaton, ettei kannata itsekään syödä tuota lajiketta. Kiukuspäissäni iskin pussillisen rucolaa kasvilavaan, saa nähdä nouseeko sieltä mitään.

En tiedä ovatko kirpat syynä salaattien (lähinnä rucolan ja jonkin "gourmet-salaatin") häviämiseen, mutta ilmeisesti eivät niinkään pitäneet basilikasta joka oli jo aika isoa laittaessani sen maahan. Tästä opin ettei kannata huhtikuusta asti taistella siemenien kasvattamisen, koulimisen ja kastelemisen kanssa vain huomatakseen että rucolat kelpaavat ulkona asuville yhtä hyvin kuin sisäasukeillekin. Ostat vaan valmiit (isot) taimet, niin kirpat eivät niitä enää huoli! Luin tästä asiasta, mutta nyt se on pakko todeta itsekin.

Ihan off topicina... Olimme toissa talvena Kap Verdellä, ja rakensin hiekasta luonnollisen kokoisen auringonottajamiehen. Seuraavana päivänä miehessä oli iso kolo, ja otsikon samaa satua mukaellen ihmettelin: "Kuka on nukkunut hiekkaäijässäni??"

Koiruli halusi kainaloon =)

Lämpimät ilmat hellivät puutarhaa, ja vielä enemmän kasvit tykkäsivät hellettä seuranneista sateista. Kaikki suorastaan räjähti kasvuun! Jopa ränsistyneissä karviaspensaissa on jo paljon raakileita, ja kurkut työntävät uutta kukkaa ihan hulluna. Ensimmäiset kurkut taitavat olla syömiskunnossa ihan näillä näppäimillä.  Kurkuille täytyy kyllä varmaan tehdä clematis-hoito, eli laittaa nekin nippusiteillä kiinni. Yritän aina ohjastaa kurkkujen "kiekuroita" menemään pitkin kaarta, mutta aamulla ne ovat aina pitkin pituuttaan. Kurkkujen istuttaminen ämpäreihin on varmasti vauhdittanut kurkkujen kasvua, ja kosteutta haihtuu paljon vähemmän tällä ämpäritaktiikalla.

Kesäkurpitsat ovat ihan hervottoman kokoisia, mutta yhtään kukkaa ei ole vielä puhjennut. Nuppuja on kyllä, joten odotettavissa on että saamme nauttia niistä kyllästymiseen asti jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Vanhemmillani oli muutamia vuosia sitten ihan kesäkurpitsaepidemia. Eräänkin kerran ajellessani heille kylään, tuli vastaan polkupyörällä mies jolla oli tarakallaan järjettömän kokoinen kesäkurpitsa! Sillä hetkellä mietin että uskallanko mennä kylään ollenkaan, koska olin sentään autolla....

Tänään ei satanut vettä joten kastelin koko puutarhan sadevesitiinuun kertyneellä sadevedellä. Jeieeeeee!!!! Vettä suoraan pihalta :) Tosin tunti sen jälkeen alkoi sataa, mutta eipähän nyt mene sadevedet hukkaan kun on tynnyrissä taas tilaa.

Uusia kuvia laittelen sitten kunhan ole toipunut tästä piinaavasta kevätflunssasta ja jaksan tehdä muutakin kuin näpytellä tietokonetta.

Lepakoita vintillä, mutta missä on Ozzy?

Meno on ehtinyt viikossa äityä suorastaan eläimelliseksi. Mies ei ole saanut nukuttua viikkoon koska seinien välistä ja katolta kuuluu kummallisia ääniä ja rapinaa. Meillä taitaa olla lepakoita vintillä, mutta ei vielä tiedetä onko kyse fyysisestä vai psyykkisestä ongelmasta. Mies ehdotti että pyydetään Ozzy käymään niin lepakoilta irtoaa päät, mutta Ozzy ei vastaa viesteihin. Ehkä kokeillaan soittaa niille Black Sabbathia, koska pistorasiaan laitettava ultraäänikarkoitin ei näytä lunastavan lupauksiaan. Itse asiassa ostettiin nuo laitteet ihan ennaltaehkäisyksi, ja vasta sen jälkeen alkoivat rapinat! Taitavat olla ennemminkin houkuttimia. Prkl..

Lepakothan ovat rauhoitettuja, eikä niitä saa edes häätää jos ovat ehtineet asettua taloksi. Joltain sivuostolta luin että juuri noita ultraäänikarkottimia käytetään ja markkinoidaan paljon, mutta yhdenkään ei ole todettu toimivan! Great. Eli nyt on vaan eleltävä niiden kanssa ja yritettävä muistaa ensi kevättalvella estää niiden pääsy rakennukseen. Tosin mahtuvat jopa 2 cm:n raoista, joten edessä on aikamoinen urakka. Koirien ja kissojen karkotussuihkeiden on kuulemma todettu toimivan, täytyy ehkä testata. Ja ihmiset oikeasti kuulemma rakentavat lepakoille lepakkopönttöjä! En ollut moisesta koskaan kuullutkaan, eikä myöskään yskähdyksiksi naamioiduista naurunpyrskähdyksistä päätellen se junavaunillinen ihmisiä, jotka kuulivat tämän puhelinkeskustelun. Tiesittekö muuten että nyt vietetään Kansainvälistä Lepakkovuotta? :D No, se niistä elukoista.

Kirpat ovat löytäneet basilikat, mutta toistaiseksi niitä on niin vähän että basilikat ovat säilyneet reiättöminä ihan ravistelutaktiikalla, eli ohi kulkiessani ravistelen basilikoista kirpat pois. Voi olla etteivät basilikat saakaan suurta vahinkoa, mutta juuri nousemassa olevien rucolan ja salaatin kanssa voi olla niin ja näin. Ei niille oikein muuta voi, kirppareki kuulostaa jotenkin tosi hankalalle. Ja koska halutaan vielä syödäkin kasvilavojen antimia, ei voi kuvitellakaan mitään myrkyttämisiä. Lisäksi täällä pihalla liikuskelee siilejä ja pari oravaa, joiden ruumiisiin en halua kompastella. Kirpathan ovat pikkuisen koppakuoriaisen näköisiä pomppivia olioita, joilla on keltainen raita selässä. Näistä en ollut kuullutkaan ennen viime kesää. Taitavat olla oikein kunnon vitsaus, syövät kuulemma kokonaisia rypsipeltoja!

Artisokka.

Maa-artisokka näkyy jo, mutta multaa en ole tohtinut mennä tutkimaan vielä. Kurkutkin ovat jo oikein mukavassa kasvussa, mutta vähän huolestuttaa nuo säätiedotukset jotka lupaavat ensi viikolle 9 astetta ”lämmintä” o_O Onneksi olin ostanut harsoa jolla voin kasvit peitellä jos näin käy. Toivottavasti ei.

Kohta saadaan kurkkuja :)

 Ensimmäinen hevosmuurahainen ilkesi ryömiskellä pitkin terassia!!! Hyväksi havaittu tappokonsti kaikelle mihin ei uskalla koskea on hiuslakka. Sitä voi turvallisesti suihkutella sopivalta etäisyydeltä kunnes ökkömönkiäinen on jähmettynyt. Niistä voi sitten rakentaa installaation, esimerkiksi niiden keitettyjen multa/muurahaispalleroiden päälle. Saattavat päästä vaikka Kiasmaan.

Ystävykseni on viettämässä tyttöviikonloppua täällä kun Mies on Kaverinsa polttareissa. Otetaan aurinkoa nurmikolla ja pelastetaan siiderissä uiskentelevia perhosia. Ystävys vielä jaksaa puhallella ne kuivaksi jonka jälkeen perhoset lentelevät pitkin pihaa ympäripäissään. Itse heittelen ne nurmikolle jossa sitten rötköttävät kuin teinit iltakymmeneltä koskipuistossa. Orava koikkelehtii sembramännyssä ja vie kävytkin mennessään. Aikamoisia akrobatian taidonnäytteitä on nähty. Ja yhtenä iltana näin katulampun päällä pöllön! Kyllä maalla on mukavaa ja kesä ihanaa aikaa :)

Tomaattikin kukkii jo.

Tämä tässä on herne. Valmista vuonna 2019.

Chilikin on onnistunut kasvattamaan yhden kukan

Lipstikka voi oikein hyvin, nam!

Kesäkurpitsat kompostissa ja muutkin kasvit jo maassa (ämpärillä tai ilman)

Huraa, viime viikolla ostetut taimet saatiin "jo" nyt maahan! Ja kompostiin :) Kasvilavalle laitettiin maa-artisokan seuraksi vesimeloni, runkotomaatti sekä kirsikkatomaatti, joka kyllä varmaan joutuu siirtymään vesimelonin tieltä isoon ruukkuun tai ämpäriin. Tempaisin samaan lavaan myös vuoden verran sään armoilla olleita sokeriherneitä, joiden erittäin epätodennäköistä itämistä jäämme jännityksellä odottelemaan.

Toisessa lavassa yksin hömöttänyt ruohosipuli sain kaverikseen basilikat, tillin, persiljan ja valtaisat määrät erilaisia salaatteja.sekä niinikään sääkoulitut sitruunamelissan siemenet. Lipstikka sijoitettiin aitapensaan viereen jotta saa siitä levitä mihin haluaa. Ruohonleikkurillahan siitä ylimääräisestä sitten pääsee eroon jos se aivan villiintyy, mutta kokemuksesta voin kertoa että kun yrttejä käydään kuivaamaan, saa niitä aika reilusti olla. Ja löytyihän niitä kusiaisia tälläkin kertaa yksi pesällinen (*yleisö kohahtaa yllättyneenä*).

Myös vanhan, täyden kompostin viereen saatiin Iskän avustuksella rakennettua uusi. Mitä Transitista ei löydy, sitä ei tarvita ;) Tässä tapauksessa isoja nauloja. Ja olin oikeasti yllättynyt siitä että vanha komposti olikin kostea ja siellä jonkinlaista maatumistakin havaittavissa! Vanhan kompostin päälle laitettiin Äidin kanssa säkillinen multaa, ja siihen kasvamaan vihreä ja keltainen kesäkurpitsa.

Väsäsin portinkaaren kasaan, ja sen juurelle kaivettiin avomaankurkuille ämpärin mentävät kuopat. Kurkut laitettiin siis ämpäreihin kasvamaan, jotta se ymmärtäisi kasvattaa lähinnä maan yläpuolista osaa. Ja tuskin tykkäisikään meidän tintusta, savisesta maasta. Oli kyllä Mieheltä hyvä idea upottaa ämpärit maahan, ei tarvinnut ostaa hirvittävän hintaisia ulkoruukkuja ämpäreiden peitoksi! Kurkkujen on siis tarkoitus kiipeillä kaarta pitkin tehden siitä vehreä ja kutsuva ovi meidän puutarhaamme :) Ei sitten pidä ottaa itseensä jos huonosti käy eivätkä kuihtuneet kurkut omasta mielestäsi ole kutsuvia.

Jonkin verran kaaren valmistumista hidasti yhden ruuvin katoaminen jonnekin pehmeän sammaleen sekaan, mutta onneksi tähänkin löytyi apu pakurin kätköistä :) Iski myös pieni tuskanhiki kun kerroin että paukutin kaaren alimmat putket vastaan tulleesta juuresta väkisin läpi, ja mietittiin siinä sitten että olihan se juuri eikä mikään kaapeli!!! Sähköt toimii ainakin meillä, naapureista en tiedä.. Eipä kyllä käynyt taas pienessä mielessäkään että siellä saattaisi olla jotakin jota ei ehkä kannata lävistää metalliputkella o_O Onneksi se nyt oli vaan niitä männynjuuria!

 

Kuunliljoja on nyt männyn alla kahta eri lajia, Äidin tuomat vaan olivat kolme kertaa kookkaampia kuin omat xD Lemmikit laitettiin sireenien alle kasvamaan, ja niiden viereen laitoin vanhan, vähän repsahtaneen lyhdyn joka löytyi edelliskerralla mökillä vieraillessa "huvilatieltä", eli epäviralliselta kierrätyslavalta. Mahtava idea jota kaikki sillä suunnalla liikkuvat hyödyntävät, eli ihmiset vievät tarpeetonta tavaraa romulavalle, ja sieltä voi sitten nappailla mukaan sellaista tavaraa jota itse voi vielä hyödyntää!

En saanut allasta pihalle, joten tuli sitten tuollainen vesiaihe meidän puutarhaan! Ehkä pihapensaissa pyörivät linnut ja siilipariskuntakin saavat siitä vähän vilvoitusta.

Siilit muuten pitävät aikamoista tuhinaa kun deittailevat      puutarhassa. Luulen että kohta saadaan odotella pikkusiilejä temmeltämään pihalle ;)

Vanhempien mukana tuli myös kauan kaivattu sadevesitynnyri! Se on itse asiassa vanha liimatynnyri, joka kyllä ajaa asiansa mutta ei varsinaisesti miellytä silmää. Tuunasin sitä vähän, niin asettuu vähän kauniimmin maisemaan. Vanha bambuverhokin sai siis uuden elämän. Nyt odotellaan vaan vesisadetta, mutta voidaanko sopia että päivät on tällaisia aurinkoisia, ja sateet tulevat sitten yöllä?

  

Chilit Mies pisti altakasteluruukkuihin, ja nyt niitä juoksutetaan sitten aamulla ulos ja illalla sisälle. Ei jätetä mitään sattuman varaan :) Äiti ehti napata myös sen surullisenkuuluisan vaahteran pois kukkapenkistä, josta ilokseni tänäkin vuonna nousee myös upea sinikukkainen clematis eli jalokärhö. Viime vuonna se oli nippusiteillä kiinni kuistin tolpassa kun ei itse ymmärtänyt siihen takertua. Sodassa ja puutarhanhoidossa kaikki keinot ovat sallittuja!