Hyvää työväenjuhlaa puurtajat

Nyt saa puutarha olla muutaman päivän ihan omissa oloissaan, tiedä vaikka alkaisi kukoistaa kun en "hoida" sitä. Voikohan puutarhalle aiheuttaa traumoja..? Joka tapauksessa hyvät Vaput kaikille, älkää ampuko raketteja ilman pelastusliivejä. Eiku.

Muurahaisten sielunelämästä

Muurahaiset. Voihan muurahaiset..! Viime kesästä viisastuneena olisi pitänyt antaa niiden vaan olla valitsemillaan paikoilla, ja nimenomaan pihalla. Ottivat mokomat nokkiinsa ja tekivät invaasion sisätiloihin. Aamulla aina yritän oikoa tätä tukkaani peilin edessä eteisessä, mutta tämä aamu meni sitten ihan muurahaismurhailuksi.

Niitä öllöjä liikuskelee nyt siis kylpyhuoneen lisäksi eteisessä, ja taitaa olla vain ajan kysymys milloin ne valtaavat makuuhuoneen kuten tässä taannoin näkemässäni painajaisessa. Onneksi ovat vain niitä mustia, mutta auta armias kun kutsuvat bileisiin hevosmuurahaiset ja kusiaiset! Silloin on kyllä helvetti irti ja Jokelan Rauta tyhjenee Raidista alta aikayksikön!

Toisaalta kyllähän itseänikin ottaisi päähän jos joku tempaisisi traktorin kauhalla vaivalla rakentamamme kasvilavat säpäleiksi ja kaiken lisäksi kaataisi kiehuvaa suolavettä päälle. Onkohan muurahaisilla tunteet? Siellä nyt joku murkkuparka itkee hävitetyn kotinsa vieressä ja alkaa hautomaan kaameaa kostoa.. Sitä odotellessa.

Haettiin taas multaa. Voisikohan muurahaiset lahjoa kantamaan sen mullan noihinkasvilavoihin, nehän jaksavat kantaa kolme kertaa oman painonsa verran. Itse olen saanut kannettua itseni verran kerrallaan, mutta uskon että jos oikein iso kiukku ja ähmä iskee päällensä, menisi helposti toinen mokoma. Harmi vaan kun kädet ei riitä kantamaan ainakaan mitään noin isoa. Pitäisi varmaan kehitellä jokin kantoliinasysteemi ja ihan testata että milloin ne voimat loppuu. Varmaan olisi suositeltavaa kokeilla sitä silloin kun Mies on kotona, ettei tartte vieraille pihoille multakasan alta huudella.

Niinkuin huomaatte, tämä päivä on mennyt lähinnä ajatustyöhön. Se on sellaista heti kun pitää palkkatöissä käydä. Ostettiin muuten myös toinenkin pussi sellaista hirmu kätevää petsijauhetta, joka sekoitetaan kuumaan veteen ja levitellään sitten väriä tarvitsevaan paikkaan. Pussissa taidetaan mainita että sekoitettu petsiliuos pitää käyttää viikon sisällä, mutta tuon petsin sekoittamisesta oli varmaan puolisen vuotta eikä tuo miksikään ollut mennyt. Meinasin nimittäin talvella petsata sellaisen tarjoiluvaunun, mutta sepä olikin lakattu ja olisi pitänyt hioa ja... Noh, oli siihen saumaan sitten liian iso urakka ;) Petsattiin sillä se ensimmäinen kasvilava, ja tuli tosi kivan näköinen! Joku kumma tyyppi oli vaan käyttänyt kaikkia talon pensseleitä lakkaushommiin, ja pesu oli saattanut olla vähän huolimatonta, eli pensselit oli lähinnä levyjä. Käytin sitten keittiösientä petsin vetelemiseen, jonka seurauksena jouduin lakkaamaan kynnet töihin ettei asiakkaat säikähdä. Nyt on uudet sudit, motivaatio vaan puuttuu!

Jäämme tuumailemaan ja suunnittelemaan. Sitäpaitsi joku pentu huutaa pihalla niin kovaa ettei siellä voi olla mörkökään.

Edit: Sähköpostiin oli tupsahtanut Vihervinkkien infokirje: Voita 5 muurahaistentorjuntapakettia xD

Hommat jumissa

Nyt on hommat jumissa, samoin allekirjoittanut. Selästä kuuluu aamuisin mielenkiintoisia ääniä, ennenkuin nikamat asettuvat kutakuinkin jonomaiseen muodostelmaan.

Pääsiäispyhät sotkevat tätä piha-askartelua, tosin ei kyllä ole tilipäiväkään vielä tullut että pääsisi ostelemaan pihalle kaikenlaista. Ensin täytyisi käydä ostamassa jostain (mistä?) sadevesitynnyri tai kaksi, jotta olisi vähän halvempaa tuon puutarhan kasteleminen. Vähän kyllä jännittää se että räystään syöksyt pitäisi katkoa jollain.. Toivottavasti pysyy kämppä pystyssä kun siihen hommaan ryhdytään! Mutta mistä sellasia isoja tynnyreitä saa? Netistä löysin joitakin, ja hinnat heiluivat siellä melkein sadassa eurossa O_o Siis oikeesti, muovitynnyri satasen???? Täytyy varmaan laittaa johonkin lähikaupan seinälle ilmoitus, josko jostain maatilalta sellasen saisi vähän halvemmalla...

Voihan viherpiha..

 Meillä kylvettiin myös nurmikkoa niiden edestakaisin kaivettujen ja täydennettyjen kuoppien päälle, samoin entisen hiekkalaatikon tilalle. Voi olla että huoli ruohonleikkurin pääsemisestä apajille on ollut jokseenkin turha. Tehtiin nimittäin niin kuin aina, eli ensin tehdään ja savun hälvettyä tarkastamme kytkennät. Heiteltiin siis nurmikonsiemenet pihalle, sen jälkeen menin netistä tarkistamaan että miten se olisi pitänyt tehdä. Ai, maata olisi pitänyt tiivistää..? Jäämme mielenkiinnolla odottamaan nouseeko nurtsia vai ei. Jos ei, niin onpahan  ainakin samaa sarjaa muun pihan kanssa.

Eilen Mies oli laivalla, ja minulla oli täällä episodi kevään ensimmäisten pörriäisten kanssa. Pelkään ampiaisia hirmuisesti, ja yksi kovasti pörisevä oli joutunut terassimme alle. Olin ajatellut leiriytyä terassille siiderin, hyvän musiikin ja Raid-purkin kanssa (ne muurahaiset..), mutta amppari muutti suunnitelmia. Kävin taistoon ämpärein ja kastelukannuin, ja viskoin mäntysuopavettä aina sinne mistä pörinä kuului. Tunnin verran siinä meni, Idiootti voitti 1-0! Mäntysuopa houkutteli ilmeisesti lisää pörriäisiä, joten rauhallinen iltapäiväni oli oikein liikunnallinen. Mielessä kävi että samallahan terassin olisi sitten voinut pestä, mutta enpä sitten jaksanut. Onpahan terassin alusta nyt kasteltu jotta sieltä voi alkaa kasvamaan taas jotain epämääräistä. Naapureilla oli varmasti hauskaa koko rahan edestä.

Kukkahommia

Sain Siskolta muurinkellon talvella, ja jollain ihmeen keinolla se on säilynyt hengissä! Tai sitten se on vaan muumioitunut erittäin hyvin..

Talven alle unohtui sinkkinen kastelukannu, ja se oli muokkaantunut aika mielenkiintoiseksi. Näytin sille vähän vasaraa (sitä vääntynyttä), ja sainkin sen ainakin pysymään pystyssä. Laitoin sen täyteen multaa ja heitin muurinkellon perään, ja kasvimaasta löytyneistä kymmenistä nyrkinkokoisista kivistä tein kastelukannulle ”pesän”. Itse asiassa saatan vielä jossain vaiheessa tehdä hiekasta/mullasta/jostain keon, peittää sen sillä kangasjutulla, laittaa kivet päälle ja nostaa kastelukannun koko komeuden päälle. Eipä vaan tällä hetkellä jostain syystä kiinnosta pätkääkään minkäänlainen lapioiminen tai maan siirtäminen paikasta A paikkaan B.

Mutta tällainen siitä tuli! Valitan kehnoa kuvanlaatua, kamera unohtui muutaman sadan kilometrin päähän, eikä minulla vieläkään ole puhelimen tilalla Kameraa Jolla Voi Soittaa.

Uusi päivä, uudet ruhjeet

Kuoppa kaivettu, ja hiekkalaatikosta kaivettu kaikenlaiset (toistaiseksi) elävät pois. Siispä tutkimaan kuinka hiekkalaatikon saa siirrettyä. Eihän se missään syvällä ollut, sain itse sitä nostettua lapion kanssa. Mies touhuili muita juttuja sisällä, ja sillä aikaa sain roudattua hiekkalaatikon rungon kuopan päälle! 160 cm pelkkää voimaa, räyh!

Vähän jo tuossa vaiheessa alkoi epäilyttämään sen kuopan syvyys versus mullan määrä, mutta koska Mies oli kuopan jo kaivanut, epäröin sanoa että ”kuule murmeli, täytätkö tuon kuopan uudelleen”. No, pakkohan se oli sitten itse täyttää. Vedin niittipyssyllä kankaat kiinni laatikon sisäreunoihin. Tässä vaiheessa tuli mieleen myös sellainen ajatus, että toinen kasvilava saattaa olla sen verran lähellä terassia ettei entisen hiekkalaatikon paikalle tulevaa nurmikkoa ehkä voi ajaa ruohonleikkurilla. Hmm. Täytettiin sitten sekin kuoppa. Tässä vaiheessa piha näytti jo melko raiskatulle...

Ensimmäinen valmis!

Ensimmäisestä turhasta kuopankaivuusta viisastuneena vaan käännettiin vähän maata ja Mies alkoi rakentamaan kuormalavoista toista kasvilavaa. Siitähän se sitten alkoi.. Minä aloin roudata hiekkalaatikon sisältämää hiekkaa kottikärryillä toisen kasvilavan alustaksi, ja siinä touhutessani onnistuin lyömään itseäni lapiolla korvan taakse. Näin tähtiä ja jouduin ottamaan pikku breikin. Mies löi itseään vasaralla peukaloon, verta tuli hirveästi eikä meillä ollut laastaria. Iso tuppo vessapaperia peukaloon ja maalarinteippiä ympärille, kyllä hätä keinot keksii! Vasarakin onnistuttiin saamaan ihan kieroksi, jonka jälkeen osumatarkkuus kärsi vielä entisestään. Lava saatiin kuitenkin valmiiksi ja raahattua paikoilleen, mutta huomattiinpa siinä sitten että sehän on paljon korkeampi kuin toinen! Enhän minä kestä moista epäsymmetrisyyttä ollenkaan, joten kaivuuhommiksi meni sitten kuitenkin.

Epäilys mullan riittävyydestä oli saanut meidät ostamaan 5 x 50 litraa multaa lisää, eikä sekään riittänyt täyttämään molempia lavoja. Sain kuitenkin jo piipallaan olevat ruohosipulit istutettua, mutta se on lähdettävä multakauppaan taas.

Melkein valmista!!!

Voin kertoa että kyllä maistui Tuborg hyvälle tämän päivän jälkeen!

Kasvilavaunelmia ja outoja kasveja

Tämän kevään ensimmäinen homma oli levitellä lumet niin että ne sulaisivat nopeammin. Kas kun into päästä touhuamaan oli jo niin kova!

Viime kesän epäonnisesta kasvimaakokeilusta viisastuneena olimme ajatelleet tehdä pari pientä kasvilavaa pihalle. Kasvimaamme sijaitsi aitapensaan vieressä. Aitapensas saattaa olla marjatuomipihlaja, isotuomipihlaja tai sitten jotain ihan muuta. Ainakin siinä on mustia pahanmakuisia marjoja, joihin kumpikaan ei kuollut niitä maistettuamme. Linnut niistä kyllä pitivät, istuivat pensaassa marjoja syöden ja paskoen pitkin terassia sinimustaa kakkaa, joka ei lähtenyt millään pois.

Aitapensaalla on myös vahvat juuret, joiden katkominen kasvimaan tieltä oli suuri virhe. Nyt sitä pensasta puskee nurmikosta ja kasvimaasta. Ilmeisesti juuret ovat myös onnistuneet tuomaan lähemmäs pintaa edellisten asukkaiden pitkin poikin viskomat tulppaaninsipulit, sillä ensimmäinen asia mitä kasvimaasta lähti nousemaan olivat tulppaanit. Asia on varmistettu Äidille lähetetyn kuvaviestin perusteella. Hämmästelen vain vähän sitä etten muka ole nähnyt niitä viime kesänä maata möyriessäni...?

Kasvilavan rakennus aloitettiin huolellisilla pohjatöillä. Kasvimaata reunustaneiden kivien alta löydettiin kolmea eri lajia muurahaisia, jotka tapettiin kiehuvalla suolavedellä. Kasvimaan kohdalle kaivettiin kuoppa, heitettiin kiehuneet muurahais-maa-pallerot aidan toiselle puolelle, metsästettiin tulppaanin sipulit pois ja tehtiin niille oma kukkapenkki männyn juurelle. Multaa oltiin ostettu 5 x 55 litraa, sekä jotain kangasjuttua jota oli tarkoitus levittää kasvilavan alle.

Kasvilava puolestaan oli tarkoitus rakentaa kuormalavoista, mutta yksin pihalla touhutessani sain kuningasidean tehdä toisen kasvilavan vanhasta hiekkalaatikosta. Hiekkalaatikossa on sellaiset taitettavat kannet, joiden välistä viime kesänä kasvoi joitain vihreitä tujoja. Olin antanut koko hiekkalaatikon olla omassa rauhassaan, koska vähän pelotti sitä edes avata... Onneksi siellä ei ollut mitään pelottavaa! Jotain siellä taas kasvoi, ja asiantuntijalausunnon (eli kuvaviesti Äidille) mukaan ne saattavat olla krookuksia. Kiikutin ne myös tulppaaneille rakentamaani kukkapenkkiin. Saan kuulemma tarkemman kasvitieteellisen lausunnon myöhemmin kesällä.

Tässä murjottavat kasvimaalta ja hiekkalaatikosta siirretyt tulppaanit, narsissit ja krookukset (?)

Tähän kaikkeen oheistoimintaan oli jo mennyt melkein koko päivä, enkä ollut päässyt vielä edes kasvilavan rakennukseen...!

Meistä

Kertailen tässä nyt vähän alkutaipalettamme puutarhamme kanssa, mutta piakkoin pääsen jo päivittämään tuoreitakin kuulumisia.

Blogiajatus lähti Miehen kanssa siitä kun pääsimme lumien sulettua möyrimään pihassa ja toteuttamaan viime kesän ja talven aikana syntyneitä ideoita. Meidät tuntien aina sattuu ja tapahtuu (varsinkin sattuu, ihan kirjaimellisesti), ja koska maailma tuntuu olevan täynnä täydellisiä puutarhoja, päätimme kertoa mitä tapahtuu kun kaksi valtavalla innokkuudella ja hyvin vähillä taidoilla varustettua tyyppiä perustaa puutarhan. Tähän mennessä allekirjoittanut on mm. onnistunut lyömään itseään lapiolla korvan taakse ja Mies ensin hakannut vasaralla peukaloonsa ja tunti sen jälkeen pudottanut hyllyn sen samaisen peukalon päälle. Jotain muutakin kyseiselle peukalolle tapahtui tässä välissä, mutta se meni minulta aivan ohi koska nauroin maha kippurassa ja vedet silmissä pihalla xD

Vasara ja nauloja, lisää katkenneita sormia... :D

Blogin nimi syntyi facebook-heitosta. Tiedättekö sen sarjan "An Idiot Abroad" eli Ääliö Ulkomaillla, joka ainakin jonkin aikaa sitten tuli vielä Teemalta? Ollaan varmaan Strömsölle yhtä kuin Karl Pilkington on Anthony Bourdainille...

Olemme molemmat asuneet lapsuutemme omakotitalossa, ja aikuisikämme ensimmäinen piha on nyt omissa käsissämme. Siksi varmaankin innokkuus kaikenlaiseen möyrimiseen ja nikkarointiin on niin suuri, mutta taidot melko ruosteessa ja muistot ajan kultaamia. Molemmilla on lisäksi vielä ei_niin_säntillinen työ, joten aina vaikka intoa riittäisi niin aikaa tai tarmoa ei. Mutta näillä mennään!

Note to self: Osta laastaria. Paljon.

Vihulaiset ja tuholaiset

Voihan kirppa... Alku näytti oikein hyvältä! Rucolat vahvistuivat, samoin chilit tekivät jo tuotoksiaan. Vesi kielellä odotettiin Miehen kanssa herkkuja omasta puutarhasta.

Kunnes tulivat Kirpat. Niitä oli rucolan varsissa, lehdissä, sivulla ja joka puolella. Millä niitä nyt käyt tappamaan jos sitä rucolaa olisi tarkoitus syödäkin?? Ensimmäisenä ajatuksena taas kävi mäntysuopa, mutta kuka nyt haluaa syödä mäntysuovan makuista rucolaa? Lueskelin netistä ohjeita, mutta hävisimme taistelun sata-nolla. Se siitä. Siemenistä kasvatettu salaatti oli jo luonnostaan niin pahan makuista etteivät edes Kirpat siihen koskeneet.

Chilin lehdetkin ne pomppivat pikkupirulaiset vetivät alahuuleensa (onko niillä alahuulta?), mutta silti pari vähän normaalia paprikaa vahvempaa chiliä saatiin kasvatettua :)

Kusiaiset muuttivat pitkin pihaa, lisääntyivät ja voivat paksusti koko kesän.

Onneksi amppelitomaatti säästyi tuolta vitsaukselta ja tuotti mukavasti hedelmää pitkin kesää. Aina sitä yhtä polleana otti tomaatin aamupalaksi ihan omasta pihasta ;) Näitä hommataan täksi kesäksi monta!

Idiootti saa puutarhan

Kesän alussa 2010 ostettiin paritalon puolikas täältä jostain Keski-Uudeltamaalta. Pihahommien suhteen oli vähän myöhäinen ajankohta aloittaa mitään kovin perustavanlaatuista, ensimmäisenä priona oli kyllä ihan tavaroiden laittaminen paikoilleen ja pikku-remontointi. Olen muuten itse laittanut laminaatit meidän makkariin ja eteiseen! \o/

Kuitenkin kun tavarat ja lattia oli paikoillaan, alkoivat sormet jo syyhytä pihahommiin. Innosta puhkuen painuin pihalle möyrimään, löytääkseni ensimmäisen Kusiaispesän O_o Ensimmäinen reaktio oli kaataa pesään etikkaa. Ei auttanut. Äkkiä nettiin lukemaan vinkkejä, joiden rohkaisemana heitin perään vielä ruokasoodaa, suolaa ja kiehuvaa vettä. Tässä järjestyksessä. Operaation seurauksena Kusiaiset muuttivat puoli metriä sivuun eikä kyseisessä kohdassa kasvanut nurmikko koko kesänä. Wuptiduu.

Niin, se kasvimaa.. Käänsin tiukan savimaan pyörävarastosta lainatulla lapiolla, heitin vähän multaa sekaan, reunustin hienosti pihasta löytyneillä kivillä ja tein ”kohopenkit” pikkuruiseen ryytimaahani. Istutin Äidiltä saamani ruohosipulitupaksen siihen (toin sen muutaman sadan kilometrin matkan autossa, autossa voi vieläkin haistaa vienon ruohosipulin tuoksun), ja kaupasta ostettuja yrttejä, mm. basilikaa, viinisuolaheinää ja rucolaa. Olin myös kasvattanut chiliä ihan siemenestä, ja istutin myös sen kasvimaahan. Sitten vielä salaatinsiemenet perään ja odottelemaan satoa. Miten sitä voikaan olla niiiiiiiiiin onnellinen omasta pihasta <3