Rinnakkaistodellisuudessa blogitekstini alkaisi näin:
" Tänä aurinkoisena päivänä päätin lopettaa työt hieman aikaisemmin ja varastaa itselleni hetken omaa aikaa. Itsekitkeytyvässä, upeita ja hyvinvoivia kukkia ja yrttejä pursuavassa puutarhassani robottiruohonleikkurin rauhaisaa temmellystä katsellessani pystyin vain huokaisemaan itsekseni että onpa tämä kyllä kaunis ja viihtyisä tämä meidän puutarha. Siemaisin riipputuolissa istuessani samettista lattea ja samalla henkisesti taputin itseäni olalle hyvin tehdystä työstä; täällä on nyt kaikki mallillaan!"
..and back to reality oh there goes gravity.. 11-tuntisen työpäivän jälkeen kuvat puhukoot puolestaan ;)
 |
| Kukkapenkki jonka kukat asuvat vielä hylätyssä kasvimaassa maailman tappiin asti. Ohdakkeita siinä kyllä kasvaa. |
 |
| Vasemmalla tilli, oikealla persilja. Molempia kasvatettu suurella sydämellä huhtikuusta asti. |
 |
| Viidakkokurkut. Ei kohta mahduta enää sekaan. Kohtaloksi koitui alun perinkin huono hoito ja 2,5-vuotiaan holtiton kastelukannun käyttö. |
 |
| Vieno kevättuuli siirsi riipputuolin uusiin ulottuvuuksiin. |
 |
| Ei oikeastaan pidä paikkaansa ettei täällä mikään kasvaisi. Näitä riittää! |
|
 |
| Tästä riittää myös varmaan muutamaan raparperipiirakkaan. Muutamaan talon kokoiseen raparperipiirakkaan. |
Voi juma..nkekka.
