Kesäkurpitsat kompostissa ja muutkin kasvit jo maassa (ämpärillä tai ilman)

Huraa, viime viikolla ostetut taimet saatiin "jo" nyt maahan! Ja kompostiin :) Kasvilavalle laitettiin maa-artisokan seuraksi vesimeloni, runkotomaatti sekä kirsikkatomaatti, joka kyllä varmaan joutuu siirtymään vesimelonin tieltä isoon ruukkuun tai ämpäriin. Tempaisin samaan lavaan myös vuoden verran sään armoilla olleita sokeriherneitä, joiden erittäin epätodennäköistä itämistä jäämme jännityksellä odottelemaan.

Toisessa lavassa yksin hömöttänyt ruohosipuli sain kaverikseen basilikat, tillin, persiljan ja valtaisat määrät erilaisia salaatteja.sekä niinikään sääkoulitut sitruunamelissan siemenet. Lipstikka sijoitettiin aitapensaan viereen jotta saa siitä levitä mihin haluaa. Ruohonleikkurillahan siitä ylimääräisestä sitten pääsee eroon jos se aivan villiintyy, mutta kokemuksesta voin kertoa että kun yrttejä käydään kuivaamaan, saa niitä aika reilusti olla. Ja löytyihän niitä kusiaisia tälläkin kertaa yksi pesällinen (*yleisö kohahtaa yllättyneenä*).

Myös vanhan, täyden kompostin viereen saatiin Iskän avustuksella rakennettua uusi. Mitä Transitista ei löydy, sitä ei tarvita ;) Tässä tapauksessa isoja nauloja. Ja olin oikeasti yllättynyt siitä että vanha komposti olikin kostea ja siellä jonkinlaista maatumistakin havaittavissa! Vanhan kompostin päälle laitettiin Äidin kanssa säkillinen multaa, ja siihen kasvamaan vihreä ja keltainen kesäkurpitsa.

Väsäsin portinkaaren kasaan, ja sen juurelle kaivettiin avomaankurkuille ämpärin mentävät kuopat. Kurkut laitettiin siis ämpäreihin kasvamaan, jotta se ymmärtäisi kasvattaa lähinnä maan yläpuolista osaa. Ja tuskin tykkäisikään meidän tintusta, savisesta maasta. Oli kyllä Mieheltä hyvä idea upottaa ämpärit maahan, ei tarvinnut ostaa hirvittävän hintaisia ulkoruukkuja ämpäreiden peitoksi! Kurkkujen on siis tarkoitus kiipeillä kaarta pitkin tehden siitä vehreä ja kutsuva ovi meidän puutarhaamme :) Ei sitten pidä ottaa itseensä jos huonosti käy eivätkä kuihtuneet kurkut omasta mielestäsi ole kutsuvia.

Jonkin verran kaaren valmistumista hidasti yhden ruuvin katoaminen jonnekin pehmeän sammaleen sekaan, mutta onneksi tähänkin löytyi apu pakurin kätköistä :) Iski myös pieni tuskanhiki kun kerroin että paukutin kaaren alimmat putket vastaan tulleesta juuresta väkisin läpi, ja mietittiin siinä sitten että olihan se juuri eikä mikään kaapeli!!! Sähköt toimii ainakin meillä, naapureista en tiedä.. Eipä kyllä käynyt taas pienessä mielessäkään että siellä saattaisi olla jotakin jota ei ehkä kannata lävistää metalliputkella o_O Onneksi se nyt oli vaan niitä männynjuuria!

 

Kuunliljoja on nyt männyn alla kahta eri lajia, Äidin tuomat vaan olivat kolme kertaa kookkaampia kuin omat xD Lemmikit laitettiin sireenien alle kasvamaan, ja niiden viereen laitoin vanhan, vähän repsahtaneen lyhdyn joka löytyi edelliskerralla mökillä vieraillessa "huvilatieltä", eli epäviralliselta kierrätyslavalta. Mahtava idea jota kaikki sillä suunnalla liikkuvat hyödyntävät, eli ihmiset vievät tarpeetonta tavaraa romulavalle, ja sieltä voi sitten nappailla mukaan sellaista tavaraa jota itse voi vielä hyödyntää!

En saanut allasta pihalle, joten tuli sitten tuollainen vesiaihe meidän puutarhaan! Ehkä pihapensaissa pyörivät linnut ja siilipariskuntakin saavat siitä vähän vilvoitusta.

Siilit muuten pitävät aikamoista tuhinaa kun deittailevat      puutarhassa. Luulen että kohta saadaan odotella pikkusiilejä temmeltämään pihalle ;)

Vanhempien mukana tuli myös kauan kaivattu sadevesitynnyri! Se on itse asiassa vanha liimatynnyri, joka kyllä ajaa asiansa mutta ei varsinaisesti miellytä silmää. Tuunasin sitä vähän, niin asettuu vähän kauniimmin maisemaan. Vanha bambuverhokin sai siis uuden elämän. Nyt odotellaan vaan vesisadetta, mutta voidaanko sopia että päivät on tällaisia aurinkoisia, ja sateet tulevat sitten yöllä?

  

Chilit Mies pisti altakasteluruukkuihin, ja nyt niitä juoksutetaan sitten aamulla ulos ja illalla sisälle. Ei jätetä mitään sattuman varaan :) Äiti ehti napata myös sen surullisenkuuluisan vaahteran pois kukkapenkistä, josta ilokseni tänäkin vuonna nousee myös upea sinikukkainen clematis eli jalokärhö. Viime vuonna se oli nippusiteillä kiinni kuistin tolpassa kun ei itse ymmärtänyt siihen takertua. Sodassa ja puutarhanhoidossa kaikki keinot ovat sallittuja!