Pihan raakkaamista ja mehiläisiä tukassa

Koti! Mikä ihana paikka kahden viikon roadtripin jälkeen! Kotiinpaluussa parasta on oma hylly kylpyhuoneessa, oma vaatekaappi ja oma sänky. So awesome!

Ja tietenkin oma piha, joka oli hieman villiintynyt poissa ollessamme. Kasvilavoja ei edes näkynyt, niin paljon kaikki (nurmikko mukaan lukien) oli kasvanut! Niinkutsuttu "kirsikkatomaatti" oli minun mittaiseni, ja neljä oksaa (tai miksi niitä nyt sanotaankaan) oli katkennut koska en ollut muistanut tukea niitä ennen lähtöämme.  Runkotomaatti on saanut aikaiseksi yhden nyrkin kokoisen tomaatin ja monen monta pienempää. Vesimeloni luikerteli pitkin pihaa, ja salaattien varret olivat melkein käsivarren paksuisia! Tässä kuvat ennen ja jälkeen:

Tomaatit, vesimeloni ja maa-artisokka iloisesti solmussa keskenään

Rikkaruohot kitketty pois, samoin katkenneet oksat. Hyvältä näyttää taas :)

Myös salaattipenkki oli lievästi sanoen intoutunut kasvamaan. Pitäisi varmaan olla useammin pois jotta kaikki kasvaisi tätä tahtia kaiken aikaa! Jopa rucolaa oli noussut, tosin kirpat ovat pistelleet niitä jo aika vauhdilla poskeensa.

Salaattipenkki ennen.......

.....ja jälkeen. Myös nurmikko leikattu, eikä tarvittu edes viikatetta!

Clematis oli aivan upean näköinen! Jouduin taas hirttämään sen kiinni tolppaan, mutta tällä kertaa ihan vaan narulla. Nippusiteet käytin siihen kovan onnen kurkkuun, joka by the way on siis hengissä! Toinen, se muka paremmin voiva kurkku oli heittänyt henkensä poissa ollessamme. Istutin tilalle elämänlankaa, joka tunnetusti ei suostu kasvamaan siellä mihin sen istuttaa. Se näyttää tosi myrtyneeltä, saa nähdä täytyykö käydä ostamassa jotain tekoköynnöstä siihen jottei symmetria kärsi ;)

Upea clematis ja kukkivat kuunliljat!

Clematis eli jalokärhö

Kukkivat kuunliljat

Myös sinitähtöset toivottivat meidät tervetulleeksi kotiin :)

 

 

Pyörin pihalla nyppimässä kuivuneita kukkia ja kastelemassa rehuja, ja juttelin samalla Äidin kanssa puhelimessa, kun alkoi vähän turhan läheltä kuulumaan surinaa. Minulla on aika iso kihara tukka, ja yksi mehiläinen oli päättänyt tulla tutkimusmatkalle hiuspehkooni. Olen pienenä astunut ampiaispesään ja saanut valtavan määrän pistoja ympäri kehoa, joten kaikki suriseva pelottaa. Ja kaikille teille tiedoksi jotka väitätte että "ei ne ampiaiset mene hiuksiin": Kyllä menevät! Puhelin lensi kaaressa ja huuto oli kamala! Mies istui toisella puolella taloa olevassa työhuoneessa kuulokkeet korvilla pelaamassa, ja siitä huolimatta hän kuuli mekastukseni. Ei tullut prinssi valkoisella ratsulla pelastamaan, mutta juosten tuli auttamaan neitoa pulassa. Selvisimme säikähdyksellä, samoin naapurit =D

Lepakoista emme tienneet viime yönä tuon taivaallista, ehkä ensi yönä emme nuku kuin tukit. Mehiläiset ovat saaneet ilmeisesti erittäin tukevan annoksen hermomyrkkyjä elimistöönsä, sillä niitä tipahtelee kattolaudoituksen alla olevasta pesästä pyörimään ympyrää pitkin nurmikkoa, ja siis myös tipahtelevat pahaa-aavistamattomien ihmisten hiuksiin.

Enivei, ihana olla kotona!

Ps. Meillä syödään huomenna kesäkurpitsaa, tiedoksi huomisiltana saapuville ystäville :)